Millariikka Rytkönen, Tehyn pj, kolumni: Kuka meitä jatkossa hoitaa, vai hoitaako kukaan?

Alan valinta oli minulle täysin selvä 17-vuotiaana. Siihen vaikutti lapsuuden ihana neuvolan terveydenhoitaja ja leikkaus Lastenlinnassa 5-vuotiaana. Harmitti, että en ollut juuri koskaan kipeä enkä siten päässyt terveydenhuollon palveluiden piiriin. Olin nimittäin hyvin lumoutunut siitä maailmasta jo tuolloin.

Kun lääkäri Udo Brinkmann hyppäsi kepeästi valkoisen Golf Cabrioletin rattiin Vuoristosairaala-sarjassa, olin yhä vakuuttuneempi uravalinnastani. Ja lopulta täytin vaadittavat 17 vuotta ja pystyin hakeutumaan terveydenhuolto-oppilaitokseen. Keskellä Suomen syvää lamaa.

Lähes kolmen vuosikymmenen jälkeen mietin, tekisinkö edelleen samat ratkaisut, jos nyt valitsisin uraa? Elämme aikaa, jolloin hoitohenkilöstön jatkuvalla mitätöinnillä ja unohtamisella näkyy seurauksia. Heitä ei enää kohta ole. He jättävät alan, lähtevät ulkomaille, uupuvat ja joutuvat ennenaikaisesti eläkkeelle. Päättäjät aikovat kouluttaa lisää hoitajia, jotka hekin sitten vaihtavat alaa. Tai keksivät uusia pikakoulutuksia ja muita vippaskonsteja sen sijaan että kantaisivat vastuuta suomalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista.

Sote-uudistuksen pahin uhka on se, sille ei enää löydy riittävästi toteuttajia – osaavaa koulutettua hoitohenkilöstöä.

Kunnat ulkoistavat palvelut yrityksille ja yritykset kaatavat hoitajapulan kehitysmaiden kannettavaksi. Viimeisimpänä Attendo kertoi rekrytoivansa 1 000 sairaanhoitajaa Filippiineiltä. Maasta, josta lähtee joka päivä viisi tuhatta työntekijää ulkomaille. Heidän rahalähetykset kotimaahansa muodostavat kymmenesosan kansantaloudesta maassa, jossa köyhyysrajan alapuolella elää edelleen yli viidesosa väestöstä.

Kun filippiiniläinen sairaanhoitaja muuttuu Suomessa hoiva-avustajaksi, rekrytointi on kaikin puolin epäeettistä. Puhumattakaan siitä, että maan oma terveydenhuolto kärsii hoitajapulasta. Samalla me emme Suomessa edes kokeile kotoperäisiä keinoja: rahaa sekä mahdollisuudella tehdä työtään ilman eettistä kuormaa.

Jatkuvalla mitätöinnillä ja unohtamisella näkyy jo seurauksia.

Tekisinkö edelleen saman uravalinnan? En osaa sanoa, mutta pelottavan moni nuori jättää tekemättä. Siksi sinä, joka päätät meidän suomalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista kunnissa tai pylvästalossa, pysähdy tänään miettimään, kuka meitä jatkossa hoitaa? Vai hoitaako kukaan?

Kirjoittaja on porvoolainen Tehyn puheenjohtaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu