Mielipidekirjoitus: Ongelmia syntyy jo päiväkodeissa – varhaiskasvatus voi olla osa ratkaisua

Purkaisin eri-ikäisten ryhmät päiväkodeissa. Lapset tarvitsevat eri ikäisiä ympärilleen, vahvempaa kokemusta yhteisöllisyydestä ja jatkuvuutta, entinen päiväkodin johtaja sanoo. Sanna Jompero

Seija Kastari-Johansson, Entinen päiväkodin johtaja, Porvoo

Edelfeltin koulun rehtori Juha Levänen kirjoitti Uusimaassa 27.10. huolestaan, koskien porvoolaisia koulunuoria. Levänen kehotti lopussa ”tuumasta toimeen”. Siispä, tuumasta toimeen ja kirjoittamaan! Kuten Levänenkin totesi, on monia tekijöitä, joita voidaan tarkastella, mutta olennaista on se, pystymmekö näkemään, miten jokainen meistä on osa tätä kokonaisuutta ja näin ollen myös osa ratkaisua.

Omat kokemukseni pohjautuvat pitkään ja monipuoliseen työhistoriaan kasvatusalalla. Kuunnellessa julkista keskustelua esim kiusaamisesta, keskitytään useimmiten vain kouluun ja vanhempiin. Lapsen ensimmäiset vuodet varhaiskasvatuksessa ja päiväkodeissa jäävät koko lailla syy-seuraus-suhteiden pohdinnan ulkopuolelle. Näin ollen ei myöskään pohdita, minkä jäljen ne jättävät lapseen ja miten se näkyy lapsen siirryttyä kouluun.

Paljon puhutaan yhteisöllisyydestä, mutta en tiedä, ymmärretäänkö sen perimmäistä merkitystä enää tänä päivänä. Jos minulla olisi valta ja voima, purkaisin eri-ikäisten ryhmät päiväkodeissa. Lapset tarvitsevat eri ikäisiä ympärilleen, vahvempaa kokemusta yhteisöllisyydestä ja jatkuvuutta. Lapset tarvitsevat yhteisön, jossa saisi olla aina esikouluun asti – vastapainona tämän ajan pirstaloitumiselle.

Miksi eri-ikäisten lasten ryhmät tulisi purkaa? Siksi, että lapset oppisivat jo pienestä pitäen näkemään ja kunnioittamaan erilaisuutta, siitähän on kysymys esim 2 ja 5 vuotiaiden välillä. Tämän lisäksi lapsia tulisi olla riittävästi. Miksi? Siksi, että jokainen voisi löytää sen oman kaverinsa myös omasta kehitysvaiheestaan tai kiinnostuksen kohteesta. Ikä ei aina ole se yhdistävä tekijä, olemmehan jo pienestä pitäen kovin erilaisia.

Saadessaan kasvaa ja elää samassa paikassa, lapsen ei tarvitsisi kokea ryhmästä toiseen siirtymistä. Kun lasta siirretään ryhmästä toiseen, rikotaan aina kaverisuhteita, niin siirrettävän kohdalla kuin niidenkin, jotka jäävät. Ryhmästä toiseen siirtäminen katkaisee aina myös lapsen pitkäaikaisten ihmissuhteiden kehityksen. Näin ei myöskään yhteisöllisyys vahvistu, irrallinen olo voimistuu. Voikin hyvin kysyä, vahvistaako kovin repaleinen päiväkotiura myöskään toisen kunnioittamista, josta Levänenkin mainitsi.

Omassa päiväkodissani oli vahva yhteisöllisyys. Eri-ikäiset lapset olivat yhdessä ja heitä oli riittävästi kaikista ikäluokista. Useamman työntekijän tiimi, suhdelukujen mukaan, auttoi muodostamaan monipuolisemman kuvan jokaisen lapsen kehityksestä, mutta myös käyttäytymisestä ja valintojen tekemisestä. Tällainen joustava, yhteisöllinen toimintatapa onkin tullut tutuksi jo monessa koulussa avoimena oppimisympäristönä, mutta harvemmin varhaiskasvatuksessa – puuttuu jatkumo.

Itä-Suomen yliopiston normaalikoulun opettajat ovat kertoneet julkisuudessa oppilaidensa viihtyvän hyvin joustavassa oppimisympäristössä ja he tuntevat olevansa tärkeitä. Opettajat pitävät tärkeänä yhteisöllisyyttä, ja toteavat sillä olevan suuren merkityksen turvallisuuden tunteen syntymiseen ja kiusaamisen vähentämiseen. Tätä toivoisi myös varhaiskasvatukselta.

Pienten lasten jakaminen kapeisiin ikäryhmiin vaikuttaa myös siihen, että työntekijöiden ymmärrys lapsen kokonaisvaltaisesta kehityksestä ennen kouluikää jää varsin suppeaksi. Lapsen käyttäytyessä ei toivotulla tavalla, apuun pyydetään erityistyöntekijöitä, sen sijaan että lapsen käyttäytymistä osattaisiin tulkita eräänlaisena ”asiakaspalautteena” työntekijöille. Vaarana on, että lapsi leimautuu poikkeavaksi, jolloin myös lapsen kuva itsestään vinoutuu. Jotta lapsi selviäisi oman minänsä kanssa ja tullakseen hyväksytyksi kavereiden silmissä, on hänen haettava voimaa, vahvistusta ja hyväksyntää muulla tavalla, usein erottautumalla joukosta. Lapset kyllä löytävät keinot siihen, mutta ovatko kaikki keinot sitä, mitä haluamme.

Lasten siirtyessä kouluun, tulisi jokaisella lapsella olla halu oppia ja myönteinen kuva itsestä. Varhaiskasvatus on osa kokonaisuutta ja toivottavasti myös osa ratkaisua!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu