Mielipidekirjoitus: Koulua ei saa jättää yksin kasvatustehtävän kanssa

Koulu on vastuussa kouluaikana ja -alueella tapahtuvista asioista, eikä sillä ole välineitä saati toimivaltaa seurata, mitä oppilaat muuna aikana esimerkiksi somessa tekevät, kirjoittaja pohtii. Tiina Tynkkynen-Hieta

Tomi Lassi, koululaisen isä, Porvoon ruotsinkielisen koulutusjaoston jäsen (vihr)

Toissa viikolla lehtiuutiseksi noussut koululaisten väkivallanteko on jälleen nostanut tämän - surullista kyllä - ikuisuusaiheen keskusteluun sekä lehtien sivuilla että somen kanavilla.

Keskustelua ovat ainakin sen alkupuolella hallinneet koulua passiivisuudesta syyllistävät äänenpainot. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, miksi nuori ihminen ylipäänsä voi ajatella, että kiusaaminen ja toisen väkivaltainen kohtelu olisi jossain yhteydessä hyväksyttävää. Paljonko tähän vaikuttavat yhteiskunnan koventuneet arvot, rajoittamaton ajanvietto pelien maailmoissa, sosiaalisen median ulottuvuus tai yleinen kilpailuhenkisyys, jossa vain oma tai oman ryhmän menestyminen palkitaan?

Koulu on vastuussa kouluaikana ja -alueella tapahtuvista asioista, eikä sillä ole välineitä saati toimivaltaa seurata, mitä oppilaat muuna aikana esimerkiksi somessa tekevät. Nykykoulun tavoitteisiin kuuluu toki kansalais- ja kaveritaitojen opettaminen yleissivistyksen jakamisen ja muiden taitojen opettamisen ohella. Toisen ihmisen kunnioittamiseen ja asialliseen kohteluun lapsen pitäisi kuitenkin saada eväät jo kotoa.

Koululla on käytössä omat pitkälle kehitetyt toimintatapansa oppilaiden välisten konfliktien selvittelyyn, ja - kuten Lotta Hällström ansiokkaassa kirjoituksessaan viime lauantain mielipidepalstalla (Uusimaa 7.11.) totesi - menetelmiä koko ajan kehitetään myös muiden tahojen asiantuntemuksella. Meillä olisi myös erinomaiset työkalut koulun ja kodin yhteistyöhön. Wilmassa viesti kulkee vikkelästi.

Kouluissa käsitellään jokaista tietoon tullutta häiriökäyttäytymistä ensin suoraan osallisten, sitten yhdessä vanhempien ja tarvittaessa laajemman viiteryhmän kanssa.

Varmaan jokaisella meistä on omilta kouluajoiltamme kokemuksia kiusaamisesta ja sen vähättelemisestä. Monella meistä siitä on jo niin pitkä aika, ettei kannata perustaa käsitystä nykytilanteesta niille muistoille. Opetussuunnitelmat, opettajien ammattitaito ja välineet haastavien tilanteiden käsittelyyn ovat kehittyneet huimasti viime vuosikymmeninä. Asioita tutkitaan, valtakunnallisia hankkeita toteutetaan ja paikallisella tasolla päätetään kunkin tilanteen vaatimista erityistoimista.

Perustakaamme arviot koululaisten kasvattamisessa tarvittavista toimenpiteistä alan tutkimukseen ja ammattilaisten osaamiseen. Me muut voimme tukea koulun työtä ja osallistua kasvatustehtävään kouluajan ulkopuolella: vanhemmat antamalla evääksi hyvän mallin, terveet arvot ja riittävästi rajoja, muut aikuiset madaltamalla omaa kynnystään puuttua kaupungilla, koulumatkoilla ja harrastusten parissa tapahtuviin väkivallantekoihin. Lasten kasvattaminen on - yhä edelleen - koko kylän tehtävä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu