Kirkkoherra Pontus Salmi, kolumni: Itsenäisyytemme ja hyvinvointimme turva

Huomisen itsenäisyyspäivän aattona ajatukset kiinnittyvät sekä menneeseen että tulevaan. Saamme olla kiitollisia 6.12.1917 saavutetusta itsenäisyydestä ja samalla miettiä kansakuntamme eri vaiheita: Kuinka olemme selvinneet kiperistä ajoista ja säilyttäneet itsenäisyytemme sekä henkisen perintömme.

Kollaa kestää oli talvisodan Kollaan taisteluihin liittyvä sanonta, joka kuvasi suomalaisten tietynlaista periksiantamattomuutta ja yleensä ns. talvisodan henkeä. Kollaanjoen rintama kesti sodan loppuun asti vihollisen moninkertaisia joukkoja vastaan vahvalla yhteishengellä ja periksiantamattomilla ponnistuksilla.

Talvisodan päättymisestä tuli 13.3.2020 kuluneeksi tasan 80 vuotta. Sen muistoksi suunnitellut isot juhlallisuudet jouduttiin vain päivän varoitusajalla peruuttamaan koronatilanteen johdosta. Vajaan viikon sisällä tästä astui Suomessa voimaan valmiuslaki, jolloin ensikerran sitten sodan ajan rajoitettiin ihmisten kokoontumis- ja liikkumisvapauksia.

Kesän ja alkusyksyn rauhallisen epidemiavaiheen jälkeen on jouduttu taas ottamaan järeämmät rajoitustoimet uudelleen käyttöön. Huolestuttavaa on ollut havaita, että osa kyseenalaistaa viranomaisten ohjeita ja ajattelee yhteisen edun sijaan enemmän vain itseään.

Itsenäisen Suomen historian kiperimmät vaiheet on aina voitettu vain silloin, kun on osattu yhdistää kansakuntamme henkiset ja fyysiset voimavarat. Talvisodan myötä opittiin turvautumaan myös Korkeimman puoleen. Sodan alussa presidentin puolison Kaisa Kallion piti kuuluisan radiopuheen, jossa hän kehotti kansalaisia rukoilemaan Jumalaa ja näin tapahtui myös käytännössä. Tätä Kallion puhetta näki koronakevään aikana monen myös siteeraavan.

Isänmaa puolustaminen yhdisti talvisodan aikana kansaa. Se oli hädän hetkellä mahdollista, vaikka kansakuntaamme kipeästä jakaneesta sisällissodasta oli kulunut vain reilu 20-vuotta. Entisistä luokkavihollisista tuli yhteisissä juoksuhaudoissa taistelutovereita ja -veljiä.

Koronavirus on uudelleen opettanut meille, miten nykyisessä moniarvoisessakin yhteiskunnassa olemme loppupeleissä kuitenkin aina kaikki riippuvaisia toisistamme. Vain riittävän yhtenäisinä voimme tulevaisuudessakin pysyä vahvana, hyvinvoivana ja itsenäisenä. Mielipiteittemme eroista huolimatta on tärkeää osata nähdä jokainen kansalainen kanssasisarina ja -veljinä.

Kirjoittaja on Porvoon suomalaisen seurakunnan kirkkoherra

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.