Mielipidekirjoitus: Puro on Gammelbackan hiomaton timantti

Gammelbackan puroa saatetaan pitää ojapahasena, mutta meille asukkaille se voisi esimerkkien tavoin toimia yhteisenä ja entistä parempana virkistyksen lähteenä, kun niin haluamme, kirjoittaja pohtii. Kalevi Laakko

Hyvä mieli, parempi terveys uskoo Kalevi Laakko Gammelbacka, Porvoo

Ihminen on aina hakeutunut vesien äärelle. Kun opittiin rakentamaan vesikulkuneuvoja, siitä lähtien vesistöjä on käytetty kulkuväylinä. Ne ovat myös olleet oivallisia ravinnon lähteinä, niiden kauneusarvoista puhumattakaan. Mitäpä olisi Pariisi ilman Seineä, tai Wien ja Budapest ilman Tonavaa. Gammelbackan puroa saatetaan pitää ojapahasena, mutta meille asukkaille se voisi esimerkkien tavoin toimia yhteisenä ja entistä parempana virkistyksen lähteenä, kun niin haluamme. Puron arvon huomasi jo arkkitehti Alvar Aalto jättämällä kaavasuunnitelmissaan sen sivuille runsaasti rakentamatonta tilaa puisto- ja metsäalueina. Muutoin, roskaamista lukuun ottamatta vesi on saanut valua uomassaan ihmisen toimilta ja -silmiltä rauhassa. Onneksemme jokin vuosi sitten, silloinen kunnanvaltuutettu ja Gammelbackan Kartanonseutu ry jäsen yhdessä parin asiantuntijan kanssa herättivät henkiin ajatuksen puron kunnostamisesta jalokalojen lisääntymispaikaksi. Kunnostustyö aloitettiin asiantuntijoiden opastuksella talkoovoimin ja konetyö sekä materiaalit rahoitettiin avustuksilla. Nyt vastuu puron kehittämisestä taimenen istutus ja lisääntymispaikkana on Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry:llä. Paljon ja hyvää on saatu aikaan. Mm. poikastuotanto lähti hyvin käyntiin mäti-istutuksilla, Peipon koulun oppilaita on työn ohessa opastettu luonnon saloihin ja tällä hetkellä odotusarvo on merelle lähteneiden ja siellä emokaloiksi varttuneiden paluu kudulle.

Ehkä vähemmälle huomiolle on jäänyt puron arvo luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä sekä puromiljöön mahdollistaminen ihmisten virkistäytymiseen. Mielestäni näiden kehittäminen ei sulje toisiaan pois. Hän, joka on puron varrella kulkenut ja sen kauneuden eri vuodenaikoina läheltä nähnyt, poikkeaa sinne aina uudelleen. Nämä arvot pitäisikin saada useampien ulottuville puron äärelle pääsyä parantamalla. Siksi ehdotan puron vartta myötäilevän luontopolun, istuinpenkkien sekä evästaukopaikan rakentamista välille Niittypolun silta ja Hamari – Kokonniemi ulkoilureitin silta. (ei asfalttibaana vaan esteetön luonnonmateriaalipolku). Luonnossa liikunta on terveyden ja henkisen hyvinvoinnin lähde, niinpä liikuntaan panostaminen maksaa itsensä takaisin laskevina terveydenhuollon kuluina. Ihmisiä omaehtoiseen liikkumiseen on vain joskus syytä houkutella. Kokonrinteen kuntoportaiden kaikki yllättänyt suosio on tästä hyvä esimerkki.

Puroympäristö on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä erinomainen. Kuninkaanportin länsipuolen soilta alkava puro ei kulje enää alkuperäisellä tavalla mutkitellen vaan lähes suorana peltosarkojen valtaojana Gammelbackan keskustaan saakka. Paluuta entiseen ei ole, mutta kehitysmahdollisuuksia on. Keskuspuiston alueella ja siitä yläjuoksulle päin on useita virtaukselta vähäistä kohtaa, jossa puroa voisi leventää muutaman sadan neliön suvannoiksi. Näitä pikkulampia kustannuksiltaan suurempi uudistus olisi isomman ”sorsapuiston” rakentaminen Lehtimäen Grillin ja Länsitien kerrostalojen väliselle pehmeikkö alueelle. Tämän pinta-alalta isomman vesialueen kasvusto sitoisi osan pelloilta valuvista ravinteista ja raskain humusaine saattaisi myös laskeutua alas jo täällä kutualueita pilaamasta. ”Vesipuisto” ei sinällään ehkä paranna nykyisen joutomaan biodiversiteettiä, mutta se olisi vähintään yhtä hyvä ja kauneus sekä virkistysarvoiltaan alue olisi monin verroin nykytilaa parempi.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut