Tuuli Hirvilammi, kolumni: Hiihdon lumoissa

Koko Suomi hiihtää. Tältä tuntuu sosiaalista mediaa ja ystävien kuulumisia seuratessa. Käytetyt sukset viedään käsistä ja monot loppuvat kaupoista. Perheet ovat löytäneet laduille niin, että suosituimmilla hiihtolenkeillä on viikonloppuisin ruuhkaa.

Itsekin olen päässyt vihdoin kiertämään Humlan lenkkiä ja hiihtämään Holkenin laavulle. Paikannimet ovat tuttuja Porvoossa kasvaneen mieheni lapsuusmuistoista. Silloin talviin kuului aina hiihtoretket ja kaakaotauot Humlan majalla. Useampana vuonna olen kuitenkin voinut vain haaveilla hiihtämisestä. Vasta tänä vuonna lunta riittää ja ladut ovat niin hyvässä kunnossa, että minäkin pääsen näille tutuille reiteille. Kiitollisena olen sivakoinut kaupungin hoitamilla laduilla ja ihaillut talvista metsämaisemaa.

Hiihto on tuttua ja suomalaista, sen rytmi löytyy kehosta kuin vahingossa. Perinteisesti eteenpäin, tutusti lykkien. Itselleni hiihdon muoto on jäänyt varmaan mieleen kouluajoilta, jolloin koko koulu kerääntyi ruokalaan katsomaan televisiosta jommankumman Kirvesniemen mitalihiihtoja. Silloin hiihto yhdisti.

Suksilla on myös päästy eteenpäin. Ryysyrannan Jooseppi hiihti päiväkausia lähimpään kirkonkylään, kun muita kulkuvälineitä ei ollut. Järven jäällä hiihtäessä, koira vierellä kulkiessa kävi matka. Ryysyrannasta on tultu pitkä matka nykyiseen hyvinvointivaltioon ja hiihtokulttuuriin.

Samalla on tultu pitkä matka pakkastalvista leudompien talvien Suomeen. Suomen keskimääräinen lämpötila on noussut vuoden 1850 jälkeen jo noin kahdella asteella. Eniten lämpenevät nimenomaan talvet. Ilmatieteen laitoksen ennusteiden mukaan talvet tulevat lyhenemään Itä-Uudenmaan alueella noin 50-60 päivää vuosina 2040-2069. Talvella tulee satamaan yhä useammin vettä ja lumimäärä erityisesti Etelä-Suomessa vähenee. Hiihtokelit siis harvinaistuvat.

Mieluummin hiihdän kuin tarvon pimeässä vesisateessa. Hiihtoinnostuksesta päätellen näin ajattelee meistä enemmistö. Viime vuoden loputon marraskuu on monella vielä muistissa ja nyt otetaan hangista ilo irti. Puhtaat kinokset ja lumiset puiden oksat ihastuttavat ja tuovat valoa pimeyteen. Itse toivon, että Suomessa on jatkossakin neljä vuodenaikaa ja hyviä hiihtomitalisteja. Toivottavasti emme joudu selittämään tuleville sukupolville hiihdon saloja pelkästään historiankirjoista.

Kirjoittaja on porvoolainen yliopistotutkija ja Vihreiden kaupunginvaltuutettu

Mieluummin hiihdän kuin tarvon pimeässä vesisateessa.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.