Jonna Voima, kolumni: Missä viipyy työelämän luistonesto?

Kun istun auton rattiin, laitan ensimmäiseksi kiinni turvavyön. Autoihin kehitetään koko ajan lisää tekniikkaa, jonka tarkoitus on suojella meitä liikenteessä. On lukkiutumattomat jarrut, kaistavahti, aktiivinen jarrutusavustin – lista on pitkä.

Viisikymmentä vuotta sitten autoilu oli villiä ja vaarallista. Vakavia ja kuolemaan johtaneita onnettomuuksia oli nykyiseen verrattuna moninkertainen määrä, vaikka autoja oli paljon vähemmän.

Turvallisuus ei ole parantunut itsestään. Liikennepolitiikkaa muutettiin 1970-luvun alussa merkittävästi. Ihan tietoisesti. Tuli turvavyöpakko, promillerajat ja nopeusrajoitukset, autojen tekniikkaa parannettiin. 70-luvun lapsena olen vielä keikkunut auton takapenkillä ilman turvavöitä, turvaistuimesta puhumattakaan. Nykyään siitä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus.

Kevan tuore selvitys eläköitymisestä ja kuntien odotettavissa olevasta työvoimapulasta on huolestuttavaa luettavaa. Seuraavien kymmenen vuoden aikana kunta-alan nykyisistä työntekijöistä jää eläkkeelle lähes kolmasosa. Uusien tekijöiden löytäminen ei ole helppoa. Vanhuuseläkkeelle siirtyminen on luonnollinen jatkumo pitkälle työuralle. Sen sijaan karua kieltä puhuvat tilastot työkyvyttömyyseläkkeiden määrästä ja kustannuksista.

Työkyvyttömyystapausten välittömät kustannukset ovat kunta-alalla vuosittain jo kaksi miljardia euroa, ja summa kasvaa joka vuosi melkein 200 miljoonalla eurolla. Mielenterveyden ongelmat ovat kovassa nousussa työkyvyttömyyden syynä. Jos tarkastellaan kaikkia palkansaajia, ne ovat jo yleisin työkyvyttömyyseläkkeen aiheuttaja.

Mitä on pielessä suomalaisessa työelämässä, kun fyysisesti hyvässä kunnossa olevat työntekijät uupuvat ja masentuvat niin, etteivät pysty töissä jatkamaan.

Vaikeita aikoja

Miksi Suomessa ei tässä asiassa kyetä samaan kuin liikennepolitiikassa kyettiin takavuosina? Päätetään, että jokainen työkyvyttömyyseläke on liikaa ja aletaan panostaa ihmisten työkykyyn ja työssä jaksamiseen. Meidän on keksittävä työelämän luistonestojärjestelmä. Vaikeita aikoja ja huonoja kelejä osuu jokaisen kohdalle mutta meidän on pystyttävä pitämään huoli työntekijöistämme niin, että ojaan ajamisen sijaan suunta oikenee ja matka jatkuu.

Kirjoittaja on porvoolainen ammattiliitto Jytyn puheenjohtaja.

Vaikeita aikoja

Vaikeita aikoja

Vaikeita aikoja

Kommentoi