Vaalikynä: Kuntataloudesta on huolehdittava

Esimerkiksi Porvoossa asuntomarkkinat ovat tällä hetkellä ylikuumentuneet, omakotitalot menevät kuin kuumille kiville. Nyt lisää tonttipaikkoja kaavoittamaan pikavauhdilla, jotta saadaan tänne työntekijöitä ja veronmaksajia, kirjoittaja ehdottaa. Tanja Kuisma

Piia Malmberg, kuntavaaliehdokas (kok.), toimitusjohtaja, Porvoo

Vaalit lähestyvät, ja lehdet sekä sosiaalinen media täyttyvät parempien palvelujen vaatimuksista ja turhista lupauksista. Kauniita ajatuksiahan ne ovat. Kukapa ei haluaisi vauvasta vaariin parempia palveluita ja kuopatonta kotitietä. Olisi mahtavaa, kun rahaa tulisi ovista ja ikkunoista, ja sitä voisi jakaa kaikkialle – mutta näin ei ole.

Vähemmän puhutaan realismista eli siitä, että kuntataloudessa on jaossa vain niukkuutta. On tietysti mukavampi lupailla asioita ja sitten myöhemmin syyttää muita siitä, etteivät ne pitäneet.

Kuntataloudesta huolehtimisen pitäisi olla päättäjien ja virkamiesten tärkein tehtävä. Menojen on tapana kasvaa ilman, että niitä erityisesti tarvitsee kasvattaa. Palkkakustannukset kasvavat, väestö ikääntyy, rakennukset vanhenevat, huoltotarve kasvaa, yleinen kustannustaso nousee. Ja investoidakin pitäisi. Kustannusten nousutasoa on pystyttävä rohkeasti hillitsemään ja samaan aikaan tulopuolta tulee kasvattaa.

Kuntien ei pidä luottaa valtionosuuksiin, sillä niiden väheneminen johtaa raskaalla kustannusrakenteella veronkorotuspaineisiin. Ja ne valtionosuudetkin on jonkun maksettava, ja maksajia olemme silloinkin me: kuntalaiset ja yritykset. Raha ei tule taikaseinästä, vaikka kuinka haluaisi uskoa silmänkääntötemppuihin.

Tarvitsemme työtä, nimenomaan yksityiselle sektorille. Kansallinen politiikka ohjaa tietysti huomattavasti työpaikkojen syntymiseen vaikuttavia mekanismeja. Kunnat voivat kuitenkin luoda yrityksille suotuisat toimintaedellytykset. Siihen vaikuttavat kuntatasolla muun muassa kaavoitus- ja maanmyyntipolitiikka, hyvä infra, kunnan ja yritysten välinen yhteistyö, autoilun mahdollistaminen ja liikenteen sujuvuus sekä oppilaitosyhteistyö ja työvoiman saatavuus. Myöskään maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksiä ei pidä unohtaa.

Kunnalla on paljonkin mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millainen vetovoima sillä on. Pärjääminen vaatii muuttovoittoa – huoltosuhteen heikkeneminen on suuri riski kuntataloudelle. Kasvua on siis haettava.

Esimerkiksi Porvoossa asuntomarkkinat ovat tällä hetkellä ylikuumentuneet, omakotitalot menevät kuin kuumille kiville. Nyt lisää tonttipaikkoja kaavoittamaan pikavauhdilla, jotta saadaan tänne työntekijöitä ja veronmaksajia. Kaavoituksen ja rakennuslupiin liittyvän byrokratian on oltava ketterää.

Myös turismi on Porvoolle tärkeää. Pitää unohtaa ideologinen haihattelu autottomasta keskustasta ja haaveet siitä, että ihmiset kulkisivat keskustaan jostain kaukaiselta parkkialueelta. Eivät muuten kulje. Turisti haluaa helpoutta: sitä, että Porvooseen voi tulla vain päiväretkelle piipahtamaan ja auton saa pysäköityä lähelle palveluita. Sitä moni kuntalainenkin haluaa. Kaupungin keskustaa on kehitettävä matkailu ja palvelujen saatavuus huomioiden. Hyvinvoivat yritykset ovat koko kunnan etu.

Haastan äänestäjätkin arvioimaan, kuka ehdokkaista aidosti pohtii kunnan kehittämistä myös realistisesti talouden näkökulmasta, ja kuka vain lupailee turhia.

Kommentoi