Pontus Salmi, kolumni: Valburgin suojeluksessa

Suomessa vappua on perinteisesti vietetty työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana. Juhlalla on kuitenkin kirkolliset juuret, sillä nimi vappu tulee 700-luvulla eläneestä katolisesta abbedissa Valburgista, joka tunnetaan erityisesti merimiesten suojelupyhimyksenä.

Vappuna on hyvä pysähtyä katsomaan yhteiskunnan ja työelämän kehitystä. Luin kuluneella viikolla jutun, jossa kerrottiin viisipäiväisen työ- ja kouluviikon tulosta asteittain 1960- ja 1970-lukujen taiteessa. Aloitin itsekin kouluni tämän muutoksen keskellä ja artikkeli palautti mieleeni hyvin sen, miten kaksipäiväinen viikonloppu – kokeiluvaiheessa kerran kuussa - tuntui ruhtinaalliselta lomalta.

Samalla palautui mieleeni ensimmäiset kesätyökokemukset 1970-luvun loppupuolelta, jolloin nykyisen kaltaista ennakoivaa työsuojelua ei tunnettu. Purin kesätöinä urakalla korkeita lautataapeleita ja jälkeenpäin olen miettinyt, miten tuolloin otettiin isoja turvallisuusriskejä alaikäisten nuorten kesätöissä.

Kaiken tämän kehityksen takana on ollut se, että yhteiskunnassa oli toisen maailmansodan jälleenrakennuksen Suomessa opittu käymään neuvotteluja ja sopimaan eri eturyhmien välillä. Nykyistä työmarkkinapolitiikkaa etäältä seuratessa tulee mieleen se, että ymmärretäänkö täysin sopimisen rakenteiden historiallista merkitystä. Hyvinvointimme ei ole rakentunut sattumalta, vaan se on vaatinut vuosien yhteistä työskentelyä.

Viime aikoina on erityisesti työnantajien toimesta peräänkuulutettu paikallista sopimista. Peilaan tätä tavoitetta vuosituhannen taitteessa saamaani 10-vuotiseen työpaikkapapin kokemukseeni. Pääsin tällöin Vantaalla tutustumaan monen ison työpaikan arkeen ja näin läheltä 90-luvun laman ja sen jälkeisen talouden nousukauden vaikutukset ihmisten elämässä.

Kokemukseni mukaan parhaiten työpaikalla voitiin, kun vuorovaikutus toimi rakentavasti johdon ja henkilöstön välillä. Yhdessä etsittiin ratkaisuja muuttuneisiin tilanteisiin, kun oli pakko sopeuttaa toimintaa hyvin nopeallakin aikavälillä. Parhaimmillaan näki yhteistoimintaa, jossa avoimesti kuultiin eri näkemyksiä.

Merimiehet kaipasivat aikanaan Valburgin kaltaista suojelupyhimystä suojelemaan heitä myrskyissä. Samanlaista suojelua toivoisi tämän päivän työelämän pyörteisiin. Sitä voi jokainen myös itse edistää dialogisella ja rakentavalla yhteistyöllä.

Kirjoittaja on Porvoon suomalaisen seurakunnan kirkkoherra

Kommentoi