Vaalikynä: Lahtari, Porvari, Kapitalisti!

Työntekijöistä huolehtiminen on tapa sitouttaa henkilökunta yritykseen ja silloin myös työntekijät antavat parhaan suorituksensa palkkansa eteen, kirjoittaja linjaa. Veini Oksanen

Jani Heinänen K-kauppiasyrittäjä, Porvoon kunnallisvaaliehdokas Keskusta, sitoutumaton

Suomi oli ennen vuotta 1906 sääty-yhteiskunta, toiselta nimeltään luokkayhteiskunta. Väestö jaettiin eri sosiaalisiin ryhmiin koulutuksen, työn, varallisuuden ja ammattiaseman mukaan. Tuolloin ajat olivat aivan toista kuin tänä päivänä ja ihmisillä oli eriarvoiset mahdollisuudet edetä yhteiskunnassamme.

Nykyään 2000-lukuun mennessä asiat ovat muuttuneet dramaattisesti. Ihmisestä ei välttämättä enää päällepäin erota henkilön yhteiskunnallista asemaa, hyvä niin. Tänä päivänä yhteiskunnassamme on ihmisten oikeudet ja mahdollisuudet tasa-arvoisia. Kaikki meistä jotka ovat syntyneet Suomessa, ovat saaneet yhtäläiset mahdollisuudet opiskeluun ja uravalintoihinsa.

Työnantajat, yrittäjät ovat vielä 2000-luvulla poliittisen kentän vasemman siiven syntipukkeja, pahantekijöitä ja syypäitä kaikkeen mitä yhteiskunnassamme tapahtuu??? Mitä enemmän vasemmalle mennään, niin sen kielteisemmin suhtaudutaan työnantajiin ja yrittäjiin. Aina löytyy positiivisia poikkeuksia, jotka pystyvät itse muodostamaan kokonaiskuvan riippumatta toisten aatetoverien mantrasta.

Vasemmistopuolueet ovat olleet keskeisessä asemassa Suomen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa ja he ovat sinnikkäästi tehneet työtä tasa-arvoisemman Suomen eteen. Heille kiitos näistä saavutuksista, koska mitä kauemmas mennään ajassa taaksepäin, niin sitä vaikeammat ovat olleet asiat.

Entä tänä päivänä? Vastuullisuus on nykyajan trendi, joka kaikkien menestyvien työnantajien ja yritysten on otettava huomioon. Työntekijöistä pidetään huolta, työ ja koti pyritään sovittamaan paremmin yhteen, rautaiset ammattilaiset saavat usein parempaa palkkaa kuin monet yrittäjät. Työntekijöistä huolehtiminen on tapa sitouttaa henkilökunta yritykseen ja silloin myös työntekijät antavat parhaan suorituksensa palkkansa eteen.

Silti noita kuluneita kliseitä jaksetaan viljellä ”rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy, riistokapitalisti, pääomat viedään paratiisisaarille yms. hömppää”. Eikö voisi olla kiitollinen joskus siitä, että toiset ihmiset laittavat itsensä likoon, ottavat riskejä, työllistävät muita, luovat palveluita, tuotteita ja hyvinvointia ympärillemme, sekä maksavat yrityksensä kautta ja henkilökohtaisesti veroja yhteiseen hyvään keskivertotallaajaa enemmän yleensä. Onko hän huono ihminen, jos hän maksaa moninkertaisesti enemmän veroja kuin saa sitä yhteiskunnalta takaisin? Mielestäni ei todellakaan. Sitten jos joku onnistuu elämäntyössään ja saa vähän ylimääräistä särvintä leipänsä päälle, niin sitten alkavat ilkeät kateelliset puheet. Kateushan on merkki menestyksestä, sillä epäonnistujille ei kukaan ole kateellinen. Jos taas taloudellinen katastrofi, eli konkurssi iskee, niin sittenkin virnuillaan ”kyllähän tuo jo arvattiin, alusta alkaen tiesin, että maitojunalla tulee takaisin..” Miksi lyödä lyötyä, joka sentään on yrittänyt tehdä asioiden eteen jotain, eikä vain huudellut sivusta?

Olen miettinyt miksi tämä vanha mantra ja suorastaan loukkaaminen jatkuu vielä nykyään? Suomalaiset on todettu maailman onnellisimmaksi kansaksi. Lukuisat ulkomailta tulleet työntekijät eivät oikein tahdo uskoa, että kuinka hyvä oikeusturva ja olot on suomalaisilla työntekijöillä. ”Kyllä työstä pitää saada kunnon palkka jolla voi elää”. Tämä pitää osin paikkansa, mutta realiteetit ovat, että kaikki työ ei taloudellisesti tuota arvonlisää niin paljon, että siitä pystyisi enemmän maksaa. Siksi teollisuudessa on paremmat palkat kuin palvelualoilla, koska esim. paperikoneen hoitaja saa messevää palkkaa, kun tunnissa hänen silmien edessä liikkuu sadat tuhannet eurot, kun taas siivooja joka tekee ahkerasti fyysistä työtä saa paljon vähemmän, koska työ on lähes täysin työvoimavaltaista ja arvonlisää ei synny samalla lailla. Jokainen meistä itse valitsee polkunsa minkä ammatin opiskelee ja valitsee vai ryhtyykö yrittäjäksi kokeilemaan omia kykyjään itsenäisesti.

Työstä pitää kaikille maksaa sama palkka samasta työstä riippumatta sukupuolesta, ihonväristä kielestä, seksuaalisesta suuntautumisesta, iästä.. Tämän päälle voidaan maksaa vielä hyvänmiehen/-naisen lisä jos ihminen tekee poikkeuksellisen hyvää jälkeä. Se on kannustin, eli palkan lisä. Ihminen ei välttämättä pyri parhaaseen jos hänen kovaa uurastustaan ei mitenkään noteerata muuten kuin kiitospuheissa. Tulospalkkaus on entistä yleisempää yrityksissä. Itse maksan 10% yritykseni nettotuloksesta henkilökunnalleni, koska he tällöin tietävät, että tekemällä paremmin asiat voi siitä itsekin hyötyä. Tulospalkkaus on täysin työnantajan myöntämä vapaaehtoinen palkanlisä, mitä ei säätele mitkään työehtosopimukset.

Onko kenties niin, että vasemmistopuolueet ovat ansiokkaasti saaneet Suomeen parannuksia työoloihin, vaikka nyt on hyvä olla, niin silti halutaan ehdoin tahdoin luoda eripuraa ja luokkajakoa, koska tällöin oma poliittinen voima ja kannattajakunta katoaa jos ei ole enää asioita minkä vuoksi taistella? Väenvängällä pitää etsiä jotain mistä päästä sanomaan ja paasaamaan omalle kannattajakunnalle, niin silloin pysytään vallankahvassa kiinni? Onko se sivistynyttä ja vastuullista toimintaa haastaa riitaa asiasta kuin asiasta?

Työ on tavalliselle ihmiselle elämän tärkeimpiä asioita ja ihmiset määrittelee sinua mikä ammatti tai titteli sinulla on. Oli työ mikä tahansa, niin se ei määritä ihmisarvoa, koska se on pyhä ja koskematon. Toiset vain tekevät elääkseen eri asioita kuin toiset, mutta samanarvoisia ihmisinä me olemme kaikki ja meille kaikille on suotu vain yksi ääni vaaleissa.

Miettikäämme joskus sitä mitä meillä jo on, eikä aina valiteta sitä mitä meillä ei ole. Elämä on pitkälti asennekysymys näetkö lasin aina puoli täynnä vai puoli tyhjänä.

Kommentoi