Vaalikynä: Nepsy-ystävällinen kunta

Nepsy-lasten tukeminen ei ole keneltäkään pois. Keinot, jotka varhaiskasvatuksessa ja koulussa auttavat nepsyjä, auttavat ja helpottavat kaikkien lasten oppimista ja lisäävät kaikkien hyvinvointia, kirjoittaja sanoo. Sauvo Jylhä

Sanna Kivineva, lukion opettaja, erityislapsen äiti ja kuntavaaliehdokas (vihr.), Porvoo

Neuropsykiatristen erityispiirteiden taustalla ovat yleensä kehitykselliset, aivojen rakenteellisista tai toiminnallisista poikkeavuuksista johtuvat syyt. Nepsy-vaikeuksiin liittyy usein käytöksen, oppimisen, unen ja motoriikan haasteita, mielialavaihteluja, ahdistus/pakko-oireisuutta sekä aistiherkkyyttä. Neuropsykiatrisia erityispiirteitä ovat esim. adhd, add ja autisminkirjon häiriöt. Nepsypiirteisiä henkilöitä arvellaan olevan jopa 10 – 20 prosenttia väestöstä.

Pahimmillaan neuropiirteinen lapsi jää vaille tarvitsemaansa tukea ja ohjausta ja kokee olevansa vääränlainen. Lapsen kannalta on tärkeää löytää keinoja, joilla arki sujuu ja hänen itsetuntonsa kohenee, eikä hänen tarvitse tuntea epäonnistumisen tunnetta päivittäin. Varhain aloitettu tuki ja lasta ymmärtävä kohtaaminen antavat hyvät eväät. Ne auttavat perhettä jaksamaan ja löytämään keinoja arjessa selviytymiseen ja lapsen kuormituksen helpottamiseen.

Minulla on erityislapsi. Hän on ainutlaatuinen ja ihana. Meillä on ollut hyvä onni, kun lapsemme erityisyys on havaittu jo ennen kouluikää. Etenkin tytöillä nepsypiirteet jäävät usein diagnosoimatta. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että meillä on ympärillämme tiimi, joka kuuntelee ja tukee, ja pyrkii tekemään kaikkensa lapsen ja perheemme auttamiseksi.

Tunnen kuitenkin työni ja vertaisryhmieni kautta monia vaativassa arjessa eläviä nepsyperheitä, jotka toistuvasti ja uupumukseen saakka hakevat lapselleen apua sitä kuitenkaan saamatta. Miten voi olla, että nepsyperheet ovat palvelujärjestelmässämme tunnistamaton ja oikeanlaista apua vaille jäävä joukko? On perheitä, jotka hakevat apua lapselleen esim. aistipulmien vuoksi jo neuvolaiässä, mutta eivät saa apua terveydenhuollosta. On lapsia, jotka oirehtivat aistikuormituksen, oppimisvaikeuksien tai keskittymishäiriöiden vuoksi koulussa. Vanhempia, jotka yrittävät perheneuvolan ja koululääkärin kautta saada lapsensa tutkimuksiin, mutta eivät pääse. Kun avunsaanti toistuvasti evätään ja tätä uuvutustaistelua käydään tarpeeksi kauan, lopulta joku jossain tekee lastensuojeluilmoituksen. Usein sen tekee opettaja. Välillä sen tekee jopa vanhempi itse, siinä viimeisessä toivossa, josko apua saisi. Nepsylapset eivät kuitenkaan yleensä kuulu lastensuojelun piiriin vaan he tarvitsevat toisenlaista apua.

Millainen kunta olisi nepsy-ystävällinen? Nepsy-ystävällisessä kunnassa perheet saisivat apua kynnyksettä. Tärkeää olisi kohdata ammattilaisia, jotka kuuntelevat vanhempien kokemusta ja näkemystä. Kuinka monesti nepsylapsen vanhempi onkaan saanut kuulla vähättelyjä huolilleen?

Oppimisen tuen toteutus vaihtelee kunnittain, kouluittain ja jopa samassa koulussa. Kaikille sopiva koulu edellyttää riittäviä resursseja ja osaamista. Nepsy-ystävällisessä koulussa ryhmäkoko on riittävän pieni. Tarpeen mukaan ryhmässä on enemmän kuin yksi aikuinen, esim. erityisopettaja tai koulunkäynnin ohjaaja. Niin opettajilla kuin avustajillakin tulisi olla osaamista neuropiirteisistä lapsista. Nepsy-ystävällisessä kunnassa on pienryhmäpaikkoja tarpeen mukaisesti. Avoimia oppimisympäristöjä ei olisi. Niissä melu, runsaat näköärsykkeet, struktuurin puute sekä ennakoimattomat siirtymät kuormittavat. Nepsy-ystävällisessä kunnassa harjoitellaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja, ja ihmisten moninaisuus nähdään vahvuutena. Nepsy-lasten tukeminen ei ole keneltäkään pois. Keinot, jotka varhaiskasvatuksessa ja koulussa auttavat nepsyjä, auttavat ja helpottavat kaikkien lasten oppimista ja lisäävät kaikkien hyvinvointia.

Kommentoi