Vaalikynä: Lastensuojelu, sijaishuollon valvonnasta kehitystyöhön

Huostaanotto tarkoittaa aina raskasta ja pitkään vaikuttavaa puuttumista lapsen ja hänen perheensä elämään, kirjoittaja muistuttaa. Johanna Erjonsalo

29Matti Lehesniemi, Ex-erityissuunnittelija, Kuntavaaliehdokas SDP, Porvoo

Marianne Korpi avasi ansiokkaasti Uusimaassa yhtä lastensuojelun sijaishuollon erityisongelmaa eli nykyisen valvontajärjestelmän heikkoutta. Ongelmaan puuttuminen on erityisen perusteltua, jos valvontaan samalla halutaan liittää sijaishuoltopalveluja ohjaavia ja yksikköjen toimintaa kehittäviä elementtejä. Lastensuojelun vaikuttavuuden näkökulmasta valvonta on ammatillisesti toissijainen ongelma. Olennaisista on, miten palvelut kokonaisuudessaan toteutuvat sijoitettujen lasten, heidän perheidensä ja sosiaalityön kannalta.

Huostaanotto tarkoittaa aina raskasta ja pitkään vaikuttavaa puuttumista lapsen ja hänen perheensä elämään. Se johtaa prosessiin, jossa osallisina on sosiaalityö, perhe verkostoineen, sijaishuoltoyksikkö henkilöineen, koulu- ja terveydenhuolto, huostaan otetun ”kaveripiiri” harrastesektorista puhumattakaan. Lapsen kannalta olennaista on, että lopputulema on myös lainsäätäjän tarkoittama tulos. Se on mahdollista vain, jos prosessin kulkuun osalliset toteuttavat lapsen edun vaativaa toimintaa. Vaatimus koskee yhdenvertaisesti sekä yksityistä toimijaa että julkista viranomaista.

Vastuu lapsen edun toteutumisesta on eittämättä kunnan sosiaalityöllä.

Käytännössä sen pitää tarkoittaa aktiivista yhteistyötä: huostaanottoa tukevat palvelut, lapsi, hänen perheensä ja muun liittyvä sosiaalinen verkosto. Aktiiviseen työotteeseen pitää kuulua oman työn ja sen vaikuttavuuden arviointi. ”Asiakasakteista” systemaattista arviointia löytää harvoin.

Vielä harvinaisempaa on, että kunnissa systemaattisesti tutkittaisiin tehtyä työtä ammattitaidon, menetelmien ja työprosessien kehittämiseksi.

Tämä olotila on todella iso ja kallis harmi; rakenteet pysyvät jäykkinä ja työtavat muuttumattomina, kun poliittinen tahtotila ei ohjaa tavoitteelliseen kehitystyöhön.

Lastensuojelun avo- ja sijaishuollon vaikuttavuuden parantaminen ja kustannusten alentaminen edellyttävät poliittista tavoitetilaa ja sen mukaista työtapamuutosta. Ensisijaista on asiakkuuden nopea haltuunotto. Se on tilanne, jossa osalliset ja sosiaalityöntekijä pystyvät keskenään sopimaan tilanteen vaatimista toimista ja myös sitoutuvat niihin. Tuloksena on lasta ja perhettä tukeva avohuollollinen palveluratkaisu.

Jos tämä ei ole mahdollista, vaatii lapsen etu nopeaa huostaanottoa. Miten pitkä prosessi päätöksestä seuraa, riippuu merkittävästi toteutettavasta yhteistyöstä: vastuuyksikkö, lapsi, hänen läheisensä ja sosiaalityöntekijä. Osallisilla pitää olla selkeä tahtotila ja sen mukainen suunta. Joko työskennellään kotiin paluun mahdollistavasti tai – jos se ei ole realistista – rakennetaan lapsen/nuoren kanssa hänelle sopivaa itsenäistymispolkua ja siihen välttämättä kuuluvaa sosiaalista verkostoa.

Lastensuojelulla on hyvät edellytykset kohentaa vaikuttavuutta kaikilla osa-alueilla. Palvelut paranevat, sijaishuoltojaksot lyhenevät ja kuntatalous kevenee. Tarvitaan vain poliittinen tahtotila ja kehitystyöhön sitoutuva johto niin – uskallan sanoa – kenttäväki taputtaa ja palveluja tarvitsevat kiittävät.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut