Vaalikynä: Porvoota ei johdeta toiveajattelulla

Porvoota ei johdeta vaalikonevastausten toiveajattelun vaan valtuuston hyväksymän kuntastrategian pohjalta, kirjoittaja linjaa. Samu Karvala

Ilkka Alava, kuntavaaliehdokas (sd./sit), Porvoo Lisää vaalikynä-kirjoituksia sivulla 8.

Porvoota ei johdeta vaalikonevastausten toiveajattelun vaan valtuuston hyväksymän kuntastrategian pohjalta. Strategiassa tulee ottaa huomioon muun muassa asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen, kunnan tehtäviä koskevissa laeissa säädetyt palvelutavoitteet ja alueen elinvoiman kehittäminen.

Arvelen, että jokainen kunta pyrkii elinvoimansa kehittämiseen. Pyrkimyksessä heijastuu usko parempaan tulevaisuuteen. Valitettavasti se ei tule yhtä helposti kuin Manulle illallinen tai Sannalle aamiainen.

Palveluyritysten elinvoimaa ovat tukahduttaneet valtiovallan rajoitustoimet pandemian torjunnassa. Toisaalta niistä on tullut valtionapulaitoksia, mikä ei ole kestävää..

Uutena hankaluutena ovat sote-uudistuksen vaikutukset Porvoon kuntataloudelle. Mutta kukapa muukaan alueen elinvoimaa kehittäisi kuin Porvoon kaupunki päävastuullisena.

Elinvoimaisessa kaupungissa yritykset menestyvät, luovat talouskasvua ja uusia työpaikkoja. Niiden merkitys kasvaa, kun kunnallisverotulot romahtavat valtion siirtäessä asukkaille tarkoitetut sote-palvelut ja niitä suunnilleen vastaavat verotulot uusille hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa.

Porvoolaisten keskimääräiset kuntaverot olivat 4 822 euroa v. 2019.

Karkean arvioni mukaan uudella alennetulla veroprosentilla keskimääräinen veronmaksaja maksaisi vuodessa kolme tuhatta euroa vähemmän veroja.

Mitä hyvää saa porvoolainen veronmaksaja? Varmaankin parempia sote-palveluja, koska Itä-Uudenmaan hyvinvointialue on eri laskelmien mukaan saamassa 15-17 miljoonaa euroa enemmän kuin sen kunnat menettävät tulojaan.

Tärkein Porvoolle jäävä kustannuserä on sivistystoimi. Koulujen käyttömenot eivät näyttäisi ryöstäytyvän kohtuuttomiksi, kun alle 15-vuotiaiden lasten määrä alenee ennusteen mukaan vuodesta 2020 vuoteen 2025 noin 800 lapsella. Ja tämä kehitys jatkuu.

Koulutuksen saatavuus on kaupungin elinvoiman kehittämisessä tärkeimpiä tekijöitä.

Uusi oppivelvollisuuslaki määrää, että oppivelvollisuus päättyy vasta kun nuori täyttää 18 vuotta tai suorittaa toisen asteen tutkinnon.

Vanhemmille ja kouluille säädetään valvontavastuu koulun käymisestä. Hyvä, jos toimii.

Kaupungin elinvoima näkyy myös sen keskusta-alueilla tai sitten ei. Korvausrakentamista ehkäisevät suojelumääräykset pitäisi poistaa Brunbergin vanhasta tehdasrakennuksesta ja Hopean korttelista. Yksityinen pääoma hoitaa homman, jos saa luvan.

Rakentaminen ilmaisee elinvoiman kehitystä.

Kaupungin maapolitiikka on aktiivista. Raakamaata hankittiin vuonna 2020 noin 37 hehtaaria. Suurin osa siitä kaavoitetaan yritystonteiksi.

Kaupunginhallitus esittää, että viime vuoden tuloksesta siirretään 11 milj. euroa kaupungin maanhankintarahastoon.

Valtiovarainministeriön ja Porvoon kaupungin tiedoista teen yhteenvedon. Vuonna 2023 kaupungin typistetyt kunnallisverotulot ovat 81,7 milj. euroa. Kaupungin yhteisöverotulot ovat 26 milj. euroa ja kiinteistöverotulot 16,8 milj euroa sekä maanmyyntituotot 5-6 milj. euroa. Peruspalvelujen valtionosuudet 21-22 milj. euroa.

Kaupungin rahavirrat taskusta toiseen olen jättänyt huomiotta. Se voi olla osittain virhe mutta ei iso.

Kaupungin lainamäärää keikkuu jo nyt jossain 180 milj. eurossa. Korkomenot ovat 1,5 milj. euroa. Velkojen lyhennykset 20 milj. euroa.

Kaupungin tulot ovat sote-uudistuksen jälkeen noin 152 milj. euroa vuodessa.

Korot ja velkojen lyhennykset ovat 21,5 milj. euroa. Sivistystoimen nettomenot ovat 117,6 milj. euroa.

Jos näin on, Porvoolle jää vajaa 13 milj. euroa muihin menoihin, esimerkiksi kuntatekniikan hoitoon ja rakentamiseen sekä kaupunkisuunnittelun ja elinkeinopolitiikan satsauksiin.

Kyllä nämäkin asiat pitää hoitaa mutta tuo vajaa 13 milj. euroa ei siihen riitä.

Kommentoi