Lukijalta: Valokuituyhteys ei ehkä ole asunnon myyntiä ratkaisevasti edistävä tekijä, mutta sen puuttuminen voi olla sitä ratkaisevasti jarruttava

Nettiyhteyden ja sen luotettavuuden tarve ei ajan kuluessa vähene, se kasvaa, kirjoittaja pohtii. Petri Lyy

Vesa Koskivuo, Porvoo

Eräs nimeltä mainitsematon naapurikaupunkimme operaattori markkinoi asuinalueeni kotitalouksille valokuituyhteyttä. Ensimmäinen ajatus oli, että mitä turhuuksia, nykyisellä pärjätään, emme tarvitse.

Mieleen muistui eräs tapahtuma kauan sitten. Olin tapetoimassa huushollimme seiniä, kun eräs paikalla pistäytynyt tuttava, nähdessään irralliset lattialistat, kehotti piilottamaan niiden taakse piuhat internet-yhteyttä varten joka huoneeseen. Elettiin vuotta 1995, jolloin jotkut olivat jo kuulleet tuosta kummajaisesta, mutta sen mahdollisuuksista, saati wifeistä ei tiedetty vielä mitään, ja mobiiliverkonkin esiaste 2G kummitteli vasta propellihattujen päissä.

Meikämanne totesi neuvojalle polleasti, että höpsis, tähän huusholliin ei semmoista huuhaanettiä ikinä tule. Olen sittemmin joutunut nielaisemaan uhoni.

Pohdiskeltuani nyt tuota valokuitua eri kanteilta, on takki kääntynyt myös sen suhteen. Nykyisillä lanka- ja 4G-verkoilla pärjätään, mutta miten kauan? Vanhan kuparilankaverkon ylläpitäminen päättynee joka tapauksessa joskus. 5G-verkosta en odota ratkaisua lähiöihin, kun se jopa keskellä Helsinkiä kuuluu jäävän sisällä rakennuksissa usein pelkäksi toiveuneksi. Jos vain nopeudeltaan epävakaan 4G:n varassa pysytään, mikä mahtaa olla sen tilanne muutaman vuoden kuluttua?

Toiseksi, nettiyhteyden ja sen luotettavuuden tarve ei ajan kuluessa vähene, se kasvaa. Kannattaa mietiskellä, kuinka laajasti yhteiskunnan toiminnot ja elämä ovat siirtyneet verkkoon vain muutamassa vuodessa. Sama kehitysvauhti jatkuu, ja kukapa osaa sanoa, miltä maailma näyttää 5-10 vuoden kuluttua.

Ja kolmanneksi se monille tärkein seikka, ennemmin tai myöhemmin tapahtuva oman kodin myynti: auttaako vai haittaako ostajan päätöstä, jos asunnossa on valmiina kuituyhteys tai edes mahdollisuus siihen? Ostaja tulee todennäköisimmin pääkaupunkiseudulta ja etsii etätyöhön soveltuvaa huushollia. Miksi hän valitsisi kuiduttoman kodin, jos on parempaa tarjolla?

Valokuidun tuominen taloon sisälle kustantaa kotitalousvähennyksen jälkeen rapiat tuhat euroa. Ei halpaa, mutta kun koti on aikanaan myynnissä, omasta tai perikunnan toimesta, summa on peanuts, jos se mahdollistaa kaupan. Silloin se viimeistään osoittautuu kannattavaksi sijoitukseksi. Valokuituyhteys ei ehkä ole asunnon myyntiä ratkaisevasti edistävä tekijä, mutta sen puuttuminen voi olla sitä ratkaisevasti jarruttava.

Ainoa riski koko hankkeelle on, että se ei kiinnostuksen puutteessa toteutuisi, jolloin koko alue jää altavastaajan asemaan verrattuna naapurilähiöihin, jotka ovat kuidun ottaneet. Kovin monen ei siis pidä ajatella liittyvänsä tarvittaessa myöhemmin, sillä jälkiliittymismahdollisuutta ei ole, jos hanke ei toteudu. Yhdenlaisesta yhteisvastuullisuudesta on kyse.

Kommentoi