Elin Blomqvist-Valtonen, kolumni: Eleet ja ilmeet maskien takaa

Kuopuksemme aloitti vastikään päiväkotitaipaleensa reilun vuoden ikäisenä. Rohkea tyttö, yhdessä isoveljensä kanssa asteli tarmokkaana päiväkodin pihalle. Sisarukset, meidän vanhempien saattelemana, suuntasivat molemmat omiin ryhmiinsä. Päiväkodissa keväällä tutuksi tulleet koronaohjeet ja säännöt jatkuvat muuttumattomana. Ryhmiä ei sekoiteta, vain yksi lapsi kerrallaan tuulikaappiin ja vanhemmilta edellytetään maskia sisätiloissa. Tähän on totuttu ja sen kanssa voidaan elää.

Päiväkodin sisällä meitä vastassa on iloiset aikuiset. Silmät hymyilevät, mutta muita eleitä emme näe. Hymyn peittää kasvomaskit.

Esikoinen palasi tuttuun ryhmään, jossa odotti tutut ja turvalliset aikuiset sekä kaikki vanhat kaverit. Häntä maskit ja koronarajoitukset eivät enää hetkauta. Huoleni heräsikin kuopusta kohtaan. Hän asteli vieraaseen paikkaan eikä hän rajoituksista johtuen ole tutustumisjaksoa päiväkodissa voinut suorittaa. Vastassa oleva aikuinen oli meille vanhemmille tuttu, mutta hänelle täysin vieras. Viikkojen mittaan talo, kaverit ja turvalliset aikuiset tulevat hänelle tutuiksi, mutta alku on pienelle aina raskas.

On opittava uusia sääntöjä, uusia käytänteitä ja yhtäkkiä pitääkin osata toimia ryhmässä. Hänelle, joka syntyi keskellä Uudenmaan sulkutilaa rajoitusten ollessa tiukimmillaan, niin monen ihmisen kohtaaminen samaan aikaan on täysin vierasta, ehkä vähän pelottavaakin.

Vuorovaikutuksessa olennaista on paitsi puhe myös eleet ja ilmeet. Tämä pätee iästä riippumatta, mutta varsinkin pienten lasten kanssa toimiessa. Pienet lapset eivät vielä ymmärrä tai tunne kaikkia sanoja tai niiden merkitystä. Tällöin kommunikointi eleillä ja ilmeillä astuu kuvioon. Tämä kaikki jää nyt varhaiskasvattajilta pois, kun he työssään joutuvat käyttämään kasvomaskia. Surullinen tai pelokas lapsi usein rauhoittuu ja kokee turvallisuutta, kun hän kohtaa hymyilevän aikuisen. Nyt tämä turvallinen hymy jää kasvomaskin peittoon.

Vaikka iloitsenkin siitä, että rajoituksista on voitu kesän myötä luopua ainakin hetkeksi, harrastusten pariin on voitu palata ja että olemme voineet liikkua suhteellisen vapaasti koko kesän, koen kuitenkin suurta vääryyttä siitä, että meidän yhteiskuntamme kaikista pienimmät edelleen joutuvat elämään tiukkojen rajoitusten keskellä. Mielestäni tulisikin nyt pohtia sitä, voisiko varhaiskasvatuksen rajoituksia muuttaa niin, että päiväkodin henkilökunta voisi luopua maskien käytöstä varsinkin silloin kun paikalla ei ole ulkopuolisia ja toimitaan vain oman ryhmänsä lasten kanssa.

Kirjoittaja on porvoolainen valtuutettu (rkp) ja pienten lasten vanhempi

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut