Millariikka Rytkönen, Tehy, kolumni: Vanhentuneita maskeja ja kertakäyttösadetakkeja, muttei koronakorvausta – hoitajapulan takia suljetaan jo yksiköitä

Sadussa poika huusi suden uhkaavan ja juoksutti kyläläisiä pelastamaan lampaita, vaikka mitään sutta ei ollutkaan. Meistä moni on oppinut kyseisen sadun myötä sen, minne valhe johtaa. Mutta mitä tapahtuu, jos suljemme korvamme kaikilta varoituksilta ja hukka perii meidät? Kuuleeko kukaan rehellisen paimenen huutoa?

Minulla on globaalisti noin 28 miljoonaa kollegaa; sairaanhoitajaa ja kätilöä. Ennen koronapandemiaa maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että tarvitsen noin yhdeksän miljoonaa kollegaa lisää vuoteen 2030 mennessä. Vuosi sitten WHO patisti Eurooppaa investoimaan alamme työpaikkojen lisäämiseen. Juurikin niihin resursseihin, joista olen työni puolesta pitänyt ääntä vuosikausia.

Koska hoitajapula on ollut pitkään globaali, kilpailevat maat osaajista. Meillä Suomessa on Pohjoismaiden alhaisin palkkataso, olemme tutkitusti Euroopan rasistisin maa ja meillä on marraskuu. Ei heti tule mieleen toista länsimaata, joka ei olisi maksanut koronakorvausta heille, jotka pitivät kansankunnan hengissä läpi pahimman kriisin. Me tarjosimme hoitajille sen sijaan pakkolait, vanhentuneet maskit ja kertakäyttösadetakit suojaksi. Siinä sitä mainosta suomalaisista alamme työpaikoista kerrakseen.

Hoitajien palkkataso on kestämättömän matalalla. Rahaa ei kuulemma ole, vaikka kuntien yhteenlaskettu tulos oli 1,7 miljardia euroa ylimääräinen viime vuodelta. Rahaa siis on, mutta ei hoitajille. Suomi käyttää häpeällisen vähän BKT:sta varoja terveydenhuoltoon kun vertaamme maatamme muihin Pohjoismaihin. OECD-maista esimerkiksi Chile käytti terveydenhuollon käyttömenoihin suhteessa kansantuotteeseensa enemmän kuin me.

Kesällä alamme todellisuus on alkanut valjeta yhä useammalle. Kokonaisia terveysasemia on jouduttu sulkemaan hoitajapulan vuoksi, samoin hoivakoteja ja erikoissairaanhoidon yksiköitä. Toimittajat maakuntalehdistä valtakunnan medioihin soittavat lakkaamattomana virtana kysyen hoitajapulasta. Ne samat journalistit, jotka eivät ole tarttuneet vuosikausien huutoomme alamme kriisistä.

Työmme itsessään ei ole ongelma. Koemme olevamme maailma parhaissa ammateissa. Olosuhteet ovat ne, jotka saavat meidät väsymään. Jopa sairastumaan. Ja vaihtamaan alaa. Milloin päättäjät uskaltavat katsoa kohti hoitajia? Mikä on kollegoideni arvo heidän silmissään ja mitä olemme siitä yhteiskuntana valmiita maksamaan? Mikä on hinta mittaamattoman arvokkaasta työstä? Tai sen tekemättömyydestä?

Kirjoittaja on porvoolainen Tehyn puheenjohtaja.

Kesällä alamme todellisuus on alkanut valjeta yhä useammalle.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut