Hanna Lönnfors, kolumni: Kolmannen sektorin korvaamaton arvo

Mennyt vuosi on avannut meidän kaikkien silmiä. Se on vaikuttanut jokaiseen meistä, tavalla tai toisella. Pandemia voi myös kirkastaa jo tiedossa olevia asioita. Asioiden arvo voi olla entistä selkeämpi.

Harrastamisen merkitys on noussut keskiöön, kun mahdollisuus siihen onkin ollut rajattua. Seurojen merkitys on noussut yhä tärkeämmäksi, kun he suurella panostuksella ovatkin ajatelleet toimintamalleja uusiksi ja mahdollistaneet harrastukset muuttamalla toimintaa.

Yhdistyksiä on monia ja moneen tarkoitukseen. On tärkeää, että tarjonta toiminnasta on laaja, toimintaa on eri puolilla, eri hintaista ja eri ihmisille sopivaa. Vain yhdistysten avulla onnistumme tässä. Mikä onkaan arvokkaampaa kuin pienet partiolaiset lähialueella, eläkeläistoimintaa kylillä, matonkudontaa vintillä tai urheilukerhoa koulun tiloissa. Lista on pitkä, teatteria, musiikkia ja kulttuuria unohtamatta. Kaikki tämä luo yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia. Yhdistykset ovat myös mahdollistajia. Tästä esimerkkinä vanhempainyhdistysten tärkeä työ. Porvoossa voimme olla ylpeitä kaksikielisestä vanhempainyhdistyksestä, Poffista. Juuri tällä viikolla yhdistyksen ponnistuksen ansiosta porvoolaiset koulut ovat kävelleet kiusaamattomuuden puolesta. Tärkeämpää teemaa kouluvuoden alkuun on vaikea löytää. Ja ilman vapaaehtoisia yhdistysihmisiä tämäkään ei olisi toteutunut. Kokemukset, joita harrastuksen kautta voi saada, ovat uskomattoman arvokkaita. Harrastus voi olla se voimaannuttava tekijä, joka saa jaksamaan arjessa. Se voi olla pakokeino, paikka, jossa saat olla juuri oma itsesi. Se voi olla kohtaaminen, jossa tunnet itsesi arvokkaammaksi kuin missään muualla. Mielekkään harrastamisen kautta voit löytää itsellesi juuri sen oman polun. Tämän kaiken arvon huomaa yhä paremmin, kun sen toteuttaminen on ollut vaikeampaa ja ajoittain jopa mahdotonta viimeisen vuoden aikana. Puhutaan paljon siitä, miten lapset ja nuoret ovat kärsineet. Se on totta, mutta myös aikuiset työssäkäyvät sekä ikäihmiset ovat kärsineet. Harrastuksen puuttuminen lisää yksinäisyyttä ja jättää aukon arkeen. Se vaikuttaa niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Harrastamisen tärkeys on huomattu niin kaupungeissa kuin kodeissa. Niin lapset kuin aikuiset kaipaavat tekemistä, puuhaa ja sosiaalista elämää. Kaupunki on harrastamisen mallin avulla vastannut tähän tarpeeseen. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että oli toiminta päivällä tai illalla, arkena tai viikonloppuna, niin siihen kaivataan tekijöitä. Tarvitsemme kolmatta sektoria, yhdistyksiä, jotka tuottavat tätä toimintaa.

Kirjoittaja on Porvoon sivistyslautakunnan puheenjohtaja ja valtuutettu (rkp)

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut