Lukijalta: Laatikoita Porvoon Länsiväylälle

Tältä Porvoonportissa näytti ennen kuin kaivuut käynnistyivät. Outi Paappanen

Mika Varpio, Maisema-arkkitehti, Kaupunkikehityslautakunnan jäsen, Porvoo

Uusimaa uutisoi (17.9.), että Porvoon Puistokatu saa ensimmäiset kerrostalot ja läntisen sisääntuloväylän kaupunkikuva muuttuu.

Arkkitehtuuria kuvataan ”tyyliltään hillityksi” ja suunnittelijan pyrkimyksenä on ollut ”rauhallinen ja yksinkertainen vaikutelma vilkkaan sisääntuloväylän varrella”. Kaavoittajan mukaan tämä ”viitoittaa Puistokadun varren tasokasta uudisrakentamista onnistuneella tavalla”.

Tohdin olla eri mieltä. Ovatko nämä nyt sitten Porvoo-tyylisiä rakennuksia, jotka henkivät kulttuurikaupungin identiteettiä? Millä tavoin tämä erottuu esimerkiksi Kouvolan, Lohjan tai Klaukkalan uudisrakentamisesta? Missä on se omaleimaisuuden ja kaupungin identiteetin korostaminen, mitä peräänkuulutetaan kaupungin strategiassa ja asumisen ohjelmassa?

Kaupungin identiteetin ilmentäminen rakentamisessa on haaste, mihin ei ole vain yhtä oikeaa ratkaisua. Jotta mielipide ei olisi liian subjektiivinen, voisi lähtökohdaksi ottaa vaikka vuonna 2018 laaditun Porvoon kaupungin imagotutkimuksen, joka nostaa porvoolaisten mielestä kaupunkia parhaiten kuvaaviksi adjektiiveiksi sanat: perinteikäs, rauhallinen, luonnonläheinen, turvallinen ja viihtyisä. Ulkopaikkakuntalaisten (mahdollisten uusien asukkaiden) mielestä parhaiten Porvoota kuvaavat adjektiivit ovat: viihtyisä, luonnonläheinen, kiehtova, rauhallinen ja turvallinen. Molempien ryhmien mielestä ehdottomasti paras Porvoota kuvaava sana on ”kaunis”.

Jos suunnittelussa haluttaisiin ottaa huomioon kaupungin omaleimaisuus ja identiteetti, pitäisi edellä esitettyjen adjektiivien mielellään jollain tasolla heijastua esitettyyn ratkaisuun. Nämä tasapaksut laatikkorakennukset, jotka toistuvat samanmuotoisina ja -näköisinä kaupungista toiseen, eivät sitä tee. Todettakoon tähän vielä, että edellä esitetty mielikuva voidaan saavuttaa myös nykyrakentamisen keinoin, eikä sen suinkaan tarvitse tarkoittaa historiallisten rakennusten replikointia.

Jos tarkastellaan viime vuosikymmenien uudisrakentamista melkeinpä missä tahansa suomalaisessa kaupungissa, on rakennuksen habituksen perusteella vaikea sanoa missä ollaan. Uudet kerrostalot Jyväskylästä, Espoosta, Tampereelta, Mäntästä, Iisalmesta, Turusta, Helsingistä, Lappeenrannasta, Kouvolasta ja Porvoosta ovat lähes toistensa kopioita.

Kyseinen rakentamistyyli tasapäistää ja latistaa kaupunkien identiteettiä, eikä mikään niissä heijasta kaupungin omia vahvuuksia.

Etenkin Porvoon suhteen on harmillista, jos uusi rakentaminen mitätöi kauniin Porvoomme omaleimaisuutta ja tekee kaupungistamme pikku hiljaa samanlaista harmaata massaa, kuin niin monesta muustakin kaupungista on viime vuosikymmenien aikana tullut.

Olisi toivottavaa, että rakentamista kyettäisiin tekemään alueellisesti erottuvasti, sillä muuten tulevaisuus on varsin tasapaksu ja lohduttoman näköinen. Vuosisatojen ajan hitaasti kasvaneet ja kehittyneet alueet ja kaupungit ovat imeneet kasvuunsa vaikutteita paikallisesta ympäristöstä ja kehittyneet omaleimaisiksi paikan henkeä korostaviksi kokonaisuuksiksi. Kaupunkeja on kehitetty tarvepohjaisesti ja rakentaminen on heijastellut paikallisia materiaaleja ja käsityötaitoa.

Eri aikakausina erilaista, mutta kuitenkin paikallisuutta heijastavaa.

Toisin on nyt, kun kaikki ahdetaan samaan muottiin, ja samoja helposti tuotettavia standardielementtejä käytetään joka paikassa. Olemme menettämässä kaupunkimme suurimman vetovoimatekijän, omaleimaisuuden.

Voidaan perustellusti kysyä viitoittaako tämä todellakin Puistokadun varren tasokasta uudisrakentamista onnistuneella tavalla?

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut