Kirkkoherra Pontus Salmi, kolumni: Velvollisuustuntoinen inhimillinen sankari

Kävin viikko sitten katsomassa uusimman James Bond -leffan: ”No Time To Die”, joka oli Daniel Craigin viimeinen roolisuoritus 007-agenttina. Odotin vain takuuvarmaa toimintaelokuvaa, mutta tällä kertaa se pääsi yllättämään minut niin käsikirjoituksen kuin näyttelijäsuorituksenkin osalta. Filmissä askaroitiin osin aivan eritason tunnemaailman kanssa kuin aikaisemmissa Bondeissa.

Craig teki Bondin hahmossa uskomattoman herkän roolisuorituksen: hän välitti tunnetiloja koko olemuksellaan. Niistä ei voi juonta paljastamatta tarkemmin kertoa, mutta elämän rajallisuus ja lähipiirin merkitys tulee agenttitarinassa aivan uudella tavalla esille. Tarjolla on tällä kertaa inhimillisempi ja haavoittuvampi sankari, jonka viime hetken ratkaisut jättävät tuskin ketään katsojaa kylmäksi.

Elokuvassa Bond saadaan houkuteltua vielä eläkkeeltä hoitamaan hänen viimeisintä velvollisuuttaan, vaikka salainen tiedustelupalvelu (MI6) oli jo ehtinyt valita hänen tilalleen uuden 007:n. Hän otti vastaan tehtävän, kun hyvän ja elämän puolesta oli vielä taisteltava.

Elämän ja hyvän puolesta kamppailu ei ole vain sankarien tehtävä, vaan meidät kaikki on kutsuttu toteuttamaan sitä. Presidentti Sauli Niinistö on viime keväästä lähtien puhunut ihmisvelvollisuuksista. Hän on käyttänyt tätä termiä uusissa ulkopoliittisissa avauksissaan, mutta myös puhuessaan ihmisvelvollisuuksien merkityksestä oman yhteiskuntamme sisällä.

Presidenttimme on muistuttanut meitä siitä, kuinka Suomessakin niin helposti peräänkuulutamme yksilön oikeuksia, mutta samalla unohdamme omat velvollisuutemme.

Ihmisvelvollisuuksista on tärkeää muistuttaa, kun mietimme omaa vastuutamme niin ilmastomuutoksesta kuin koronapandemiasta selviytymisessä. Jokaisen yksilön valinnoilla on merkitystä ja arjen todelliset sankarit tekevät vastuullisia valintoja. Ne suojelevat inhimillistä ja monimuotoista elämää sekä ottavat huomioon sekä heikoimpien että seuraavien sukupolvien oikeudet.

Tällöin ei ole enää läheisiä ja vieraita, vaan yhteistä vastuuta.

J. Karjalaisen laulussa osuvasti lauletaan, että ”me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan.”

Tämä sankaruus löytyy, kun osaamme yhdessä katsoa elämää ihmisvelvoitteiden kautta. Tällöin ei ole enää läheisiä ja vieraita, vaan yhteistä vastuuta.

Ihmiskunta voi vain ihmisvelvoitteisiin sitoutumalla luottaa elämän jatkuvuuteen: tällöin elokuvan nimestä - ”No Time To Die” - tulee aidosti ja oikeasti totta.

Kirjoittaja on Porvoon suomalaisen seurakunnan kirkkoherra

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut