Aino Piikki, pakina: Tikkareita harakoille

Onko ”helmiä sioille” tuttu tunne? Tulee hukattua aikaa tai voimia ihmisiin, jotka ovat hämärillä aallonpituuksilla. Aamulenkillä, kotiportin kulmalla ihmettelin harakan touhuja. Jonkun lapsiparan tikkari oli lämähtänyt asfaltille palasiksi. Harakalla oli kemut. Ovat kivasti nokkavia siivekkäitä keikutellessaan pyrstöä puun oksalla tai räystäällä. Harakka sokerihumalan humahtaessa nuppiin mahtaa olla näky, ihan niin kuin tilhet pihlajanmarjabileiden jälkeen. Kateeksi käy niitä aikoja, kun räpyteltiin menemään, huolia vailla.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Uusimaan sisällöt.

Tilaa 3 kk 4 €/kk Tilaa 24 h 3 € Olen jo tilaaja