Yhä useammat otsikot lehdissä ja uutisissa kertovat surullista kieltään. Nuoret voivat yhä huonommin. Myös kouluterveyskyselyt kertovat samaa. Tällä hetkellä paljon laitetaan pandemian piikkiin. Mutta tosiasia on, että ongelmat olivat jo ennen kuin korona iski. Toki ne ovat kärjistyneet poikkeustilan myötä.
Erittäin harva nuori haluaa pahaa kenellekään. Ei ole tarkoitus kiusata, tehdä pahoja tai tuottaa tuskaa. Mutta jotenkin oma pahoinvointi vie mukanaan ja asioita tapahtuu. Koskaan ei saa sallia huonoa käytöstä. Muita ei saa loukata, ei henkisesti eikä fyysisesti. Koskee myös muiden omaisuutta. Asioihin tulee aina puuttua. Mutta on tärkeää puuttua myös tekijän vointiin. Miksi joku tekee pahojaan? Miksi yhä useampi nuori on ahdistunut eikä saa kiinni elämänilosta?
Mielenterveysongelmat lisääntyvät koko ajan. Mielenterveyspalveluihin on pystyttävä ohjaamaan resursseja. Tarvitaan ennaltaehkäisevää työtä, matalan kynnyksen palveluita sekä terapiatakuuta. Jokaisen on saatava apua, silloin kun sitä tarvitaan, ei sitten kun on liian myöhäistä. Perheen tulee tietää, mistä ja miten apua saa.
Koulu on se paikka, jossa nuori tavoitetaan säännöllisesti. Koulun on oltava turvallinen paikka ihan jokaiselle. Siksi oppilashuollon tulee olla nyt ja tulevaisuudessa tärkeä osa koulun arkea, moniammatillista työryhmää. Emme voi ajatella, että hyvinvointi on vain sosiaali- ja terveyspalveluiden asia. Se on monen palapelin summa. Esimerkiksi mielekäs tekeminen vapaa-ajalla eri puolilla kaupunkia on nuorten hyvinvoinnin huomioimista. Niin myös luokkakoot sekä erityisopetukseen panostaminen.
Huonosti käyttäytyminen on usein hätähuuto. Se on rajojen etsimistä, hyväksynnän saamista sekä pyyntöä puuttua tekijän pahoinvointiin.
Koronan mainingeissa puhutaan paljon myös levottomuuden lisääntymisestä kouluissa. Kouluissa yhä enemmän aikuisten aikaa ja energiaa menee järjestyksen ylläpitämiseen. Myös tähän on puututtava, sekä oppilaiden että opettajien jaksamisen vuoksi.
Varmaa on se, että meillä ei ole varaa, ei sosiaalisesti eikä taloudellisesti, olla panostamatta ennaltaehkäisevään työhön. Niin kuntien kuin tulevien hyvinvointialueiden tulee huolehtia siitä, että saamme trendin kääntymään. Nuorten hyvinvointi on meidän kaikkien asia.
Kirjoittaja on Porvoon sivistyslautakunnan puheenjohtaja ja valtuutettu (rkp.)