Uutisista on pidemmän aikaa luettu ja kuultu julkisen terveydenhuollon ja hälytyskeskusten heikosta työilmapiiristä. Kiire, työolosuhteet, kuormittavuus ja arvostuksen puute ovat yleisesti mainittuja syitä, jotka sitten aiheuttavat sairauspoissaoloja ja ihmisten siirtymistä muille aloille.
Työvuorolistoja tehdään kolmen viikon jaksoissa, lääkäreiden pitkät päivystysvuorot normaalin työajan päälle, heikosti yhteensopivat tai yhteensopimattomat järjestelmät ja työkuormat, joista ei voi suoriutua annetuissa aikarajoissa. Näistä saa kuulla lähes päivittäin ja tuntuu, että mikään ei muutu.
Keskeytymättömän kolmivuorotyön rasittavuutta on tutkittu ja selvitetty laajalti ja on olemassa selvät suositukset siitä, miten työvuorot kannattaa järjestää siten, että sen kuormittavuutta voisi pienentää. Tuntuu hölmöltä, että näitä suosituksia ei ole otettu käytäntöön julkisella puolella.
Teollisuuden vuorotyössä työvuorolistat voidaan tehdä vuodeksi kerrallaan, vuorokautinen, viikoittainen ja kuukausittainen työtuntimäärä on selvästi rajattu ja niitä pystytään noudattamaan. Tuntuu vaikealta ajatella, etteikö tämä voisi olla mahdollista myös SOTE alan vuorotyöläisten kohdalla.
Työaikajärjestelyjen ohella ongelma SOTE alalla on liian suuri työkuorma, siitäkin on saatu kuulla säännöllisesti ja siitä, kuinka tunnolliset työntekijät palavat loppuun ja uupuvat. ”Normaalissa” työyhteisössä yksikään kunnollinen työnantaja ei voisi jatkaa toimintaa tekemättä korjaavia toimenpiteitä.
Ulkopuolisena tätä seuratessa tulee väistämättä mieleen, että kysymyksessä on ensisijaisesti johtamisongelma. Ratkaisuna voisi olla ammattijohtajien käyttäminen isoissa organisaatioissa. Heillä on näkemystä ja kokemusta eri aloilta ja he voisivat tuoda uutta ja erilaista osaamista myös julkiselle puolelle. Ammattijohtajille ei ole mitenkään epätavallista, että he vaihtavat alaa useamman kerran työuriensa aikana. Heidän tehtävä on tuoda johtamisellaan hyviä ja uusiakin käytäntöjä yrityksiin siksi, että organisaatioille luodaan olosuhteet, jossa työn tekijöille annetaan puitteet onnistumiseen.
Tulevat aluevaltuustot voivat ottaa näissä asioissa aloitteen käsiinsä ja tehdä päätöksiä, joiden avulla voidaan muuttaa nykyisiä käytäntöjä parempaan suuntaan. Se vaatii kokemusta muutostenhallinnasta, osaamista ja rohkeutta muuttaa asioita jotka ei toimi.
Fiksusti faktat edellä.