Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kirkkoherra Antti Kupiainen, kolumni: Vastuuta omaa kylää laajemmalle

Kirkon yksi tärkeä tehtävä on olla mukana kansainvälisessä työssä maailmanlaajuisesti. Kirkon olemukseen ja itseymmärrykseen kuuluu se, että heikompia tuetaan ja yhteistyötä tehdään oman seurakunnan tai oman maan ulkopuolella. Kirkolla on lähetystehtävä.

Oleellinen osa tätä työtä on raha ja varsinkin seurakuntien raha. Seurakunnat tukevat eri tavoin kansainvälistä diakoniaa ja lähetystyötä. Vähän laskentatavasta riippuen tähän joukkoon voidaan lukea myös esimerkiksi ystävyysseurakuntatyö. Ehkä sinullekin on tuttua Kirkon Ulkomaanavun ja Suomen Lähetysseuran toiminta. Tällaista oman kirkon maamme ulkopuolella tehtävää työtä tuetaan nimenomaan kristillisten järjestöjen kautta. Osa tuesta on osoitettu seurakuntien talousarviomäärärahoista, mutta ihmisten vapaaehtoiset lahjoitukset ovat myös tärkeitä. Etenkin joulun aikaan tälle oli hyvä mahdollisuus vaikkapa kolehdin tai mobilelahjoituksen muodossa.

Talousarviosta annettavan tuen määrä on seurakuntien päätettävissä, mutta sille on olemassa vahvoja suosituksia. Usein mainitaan kolmen prosentin osuus kerättävistä kirkollisverotuloista. Se on tavoiteltava taso. Olen kuullut jopa neljän prosentin osuudesta, mutta 2% on mielestäni ehdoton minimi kansainväliseen diakoniaan ja lähetystyöhön.

Toinen asia on sitten se, miten tuo raha jaetaan eri tahoille. Kirkolla on seitsemän virallista lähetysjärjestöä ja myös muita tuensaajia. Pidän tärkeänä, että taloudellinen apu menee niille järjestöille, jotka sitoutuvat yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon esim. palkatessaan työntekijöitä. Toimijoiden tulee olla luotettavia myös siinä, millaista linjaa ne pitävät esillä.

Seurakuntien rahallinen tuki on eri toimijoille elinehto. Tämä raha on seurakuntalaisten rahaa, joten sen kanssa tulee toimia vastuullisesti. On tärkeää myös puolustaa määrärahoja, vaikka seurakuntienkin taloudellinen tilanne kiristyy. Elämä ei lopu oman seurakunnan tai maan rajoille. Vastuuta ei voi paeta.

Kahden prosentin taso kirkolle on minimi. Muistaakseni Suomen valtio on pitänyt jo vuosikymmeniä tavoitteena kehitysyhteistyömäärärahoissa YK:n suositusta 0,7 prosentista. Aina on ollut perusteluja, miksi matka tuohon tasoon on kesken.

Kirjoittaja on Askolan kirkkoherra.

Oleellinen osa tätä työtä on raha ja varsinkin seurakuntien raha.