Harry Harkimo, kolumni: Perhelääkärit apuun ja ystävät omaishoitajiksi

Sote-uudistusta pitäisi tehdä ihminen edellä, mutta Marinin vasemmistohallitus on tuonut pöytään historian kalleimman poliittisen kompromissin.

Luodaan kokonaan hallinnon uusi taso. Demarit keskittävät valtaa ministeriöille ja keskusta roikkuu henkihieverissä maakuntien reunoissa.

Tätä mallia ei pidä hyväksyä. Tulee vain lisää kallista byrokratiaa, mutta ei lisää hoitajia eikä lääkäreitä. Suomessa säädetään lakeja kuten hoitotakuu ja hoitajamitoitus ja ajatellaan, että homma on hoidettu. Toteutus jää vajaaksi. Lääkäriin joutuu jonottamaan liian pitkään. Vanhustenhoidossa vastuun pitäisi jäädä kuntiin. Kotihoidon ja omaishoitajien avulla ihmisten pitäisi antaa asua kodeissaan mahdollisimman pitkään. Omaishoitajien panos pitää nostaa esiin ja osoittaa arvostus paremmilla korvauksilla. Sukulaisten lisäksi myös ystävien pitäisi voida toimia omaishoitajina.

Muissa Pohjoismaissa ja myös Hollannissa ja Saksassa on käytössä perhelääkärimalli, jolloin koko perhe voi käydä samalla lääkärillä.

Hoitosuhteet ovat pitkäaikaisia. Lääkäri tuntee potilaansa ja hänen lähipiirinsä ja myös perinnölliset sairaudet. Tässä mallissa olisi meillekin nopea apu, mutta meillä kaikki aika ja rahat menevät hyvinvointialueiden organisointiin. Meillä oli omalääkäreitä 1990-luvulle saakka, mutta mallin annettiin kaatua, vaikka kokemukset olivat hyviä. Osa lääkäreistä oli ammatinharjoittajia ja tienasivat kateellisten mielestä liikaa, kun tekivät paljon töitä.

Nykyinen mallimme on sekava. Yhdestä perheestä eläkeläiset käyvät terveyskeskuksessa, työikäiset työterveydessä, opiskelijat YTHS:ssä ja lapset joko terveyskeskuksessa tai vakuutuksella yksityisellä. Ja yleensä terveyskeskuksella on vastassa aina uusi lääkäri. Yksi perhelääkäri voisi hoitaa koko porukan.

Kaikki aika ja rahat menevät hyvinvointialueiden organisointiin.

Norjassa oltiin 20 vuotta sitten samassa tilanteessa kuin meillä nyt, lääkäreistä oli pulaa ja hoitoon pääsy kesti liian kauan.

Siellä tehtiin uudistus, jossa lääkäri sai valita vastuunsa 500-2 500 potilaan väliltä. Lääkärit saivat valita siirtyvätkö ammatinharjoittajiksi vai jatkavatko terveyskeskuksessa.

Lähes kaikki ottivat itselleen 1 200 potilasta vastuulleen ja siirtyivät ammatinharjoittajiksi. Ja homma toimii.

Miksei sama malli toimisi myös meillä? Nyt keskitytään lakien säätämiseen ja kalliin hallinnon rakentamiseen. Perhelääkäri on yksinkertainen ja valmis ratkaisu.

Kirjoittaja on sipoolainen kansanedustaja (liik.), joka ei ole ehdolla aluevaaleissa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut