Koronaryhmän taustajoukoissa toimiva, perheemme myrskyisten aikojen neuvonantaja oli joulun alla matkalla Järvi-Suomeen luennoimaan, aiheena ”mitä opimme koronasta?” Kävi mielessä jatkokysymys, ”vai opimmeko mitään?” Ensimmäisen sulun aikana tunsin välillä ilon pilkahduksia, kun tavallisesti milloin minkäkin perässä levottomasti säntäilevät ihmiset tuntuivat rauhoittuneen olemaan läsnä vaikka etänä, ja alkaneen katsoa ympärilleen muustakin kuin ansaintalogiikan näkökulmasta. Kun rajoituksista ja pahimmasta säikähdyksestä päästiin, asiat palasivat aika tavalla ennalleen. Ylevät horinat lähimmäisten merkityksestä ja elämän tärkeysjärjestyksestä hiipuivat pian, ja jatkettiin puskemista perinteisellä tyylillä, joskin rajoitusten sallimissa raameissa.