Aino Piikki, pakina: Fokus hukassa

Kuka minä olen, käynkö täällä usein? Kysyn sitä itseltäni päivittäin. Nykyisin tuntuu siltä, että olen karvaisen, nelijalkaisen ystäväni hihnan jatke. ”Missä Hertta, onko jotain tapahtunut?” vastaantulija kysyy, kun painelen töihin pelkkä läppärikassi olalla. Identiteettini rippeet hupenivat tihkuun ja tuuleen, kun Jokikadulla tuli vastaan rattaita sohjossa työntävä isä, käsipuolessa vaaleanpunaiseen toppahaalariin ja pupuhattuun puettu, haparoivin askelin etenevä ihmisentaimi. Minut nähdessään tyttö pysähtyi ja katsoi silmät pyöreänä. ”Hauhau?”