Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Marianne Korpi, kolumni: Miksei hoitajille heru ymmärrystä?

Hoitajaliittojen (Tehy ja Super) lakko alkoi viime perjantaina. Tavoitteena on työolojen ja johtamisen parantaminen sekä palkan korottaminen.

Vuosien aikana hoitajat ovat käyneet taistelua samoista asioista, mutta laihoin tuloksin. Tämä on johtanut siihen, että alalle ei enää hakeuduta ja siellä olevat hoitajat lähtevät muihin tehtäviin. Arvostus hoitajia kohtaan näkyy työnantajapuolen suhtautumisessa asiaan.

Nyt näyttää siltä, että asiaa ei oteta vakavasti. Alhaisinta mistä olen lukenut oli, kun hoitajille on palkankorotuksien sijaan tarjottu kiitoskortteja ja nyt verrattu käynnissä olevaa hoitajalakkoa Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. En lähde edes arvailemaan mitä Hus:n johtava ylilääkäri Mäkijärvi sota viittauksellaan tarkoitti.

Totean kuitenkin, että hän pelaa aikamoista uhkapeliä Uudenmaan suurimman työnantajan edustajana. Hän varmasti on tietoinen hoitoalaan liittyvistä rekrytointivaikeuksista sekä hoitotyön asiantuntijuuden kadosta. Vastakkainasettelu ei edistä sopuun pääsemistä.

Globaali pandemia näytti sen, että alalta lähtevät sairaanhoitajat, lähihoitajat ja hoitoavustajat. Leikkaussaleja ja toimenpideyksiköitä suljettiin osaajien puutteesta jo ennen lakkoa. Hoitajien erityispätevyyttä ja työn vaativuutta ei tunnusteta, vaikka selkeästi sen puute aiheuttaa usein yksiköiden sulkemisen. Ei voida pitää itsestään selvyytenä, että hoitajia saadaan tulevaisuudessa alalle, jos työn vaativuutta ei huomioida peruspalkan tasossa.

Tilannekuva on ollut vuosia se, että hoitajien työn vaativuus on lisääntynyt, mutta ei korvaus sen mukana. Lisäksi heille on siirretty yhä enemmän tehtäviä. Kyse ei ole vain hoitoon liittyvästä työnjaosta vaan muistakin tehtävistä. Varsinaiseen hoitotyöhön jää usein arvioitua vähemmän aikaa ja tämä lisää työkuormittavuutta. Lisäksi hoitajat ovat ilman riittävää perehdytystä joutuneet vastaanottamaan uusia työtehtäviä. Potilaiden/asiakkaiden määrä hoitajaa kohden on suuri. Hoitohenkilökunta tekee usein omien työvuorojen jälkeen lisätöitä työpaikallaan, koska ei ole tekijöitä. Työhyvinvoinnin vaje on lisääntynyt.

Nyt näyttää siltä, että asiaa ei oteta vakavasti.

Terveydenhuollon huoltovarmuus on taattava kaikkina aikoina. Hoitajajärjestöjen keskeinen tavoite on löytää ratkaisu hoitajapulaan. En osaa sanoa ketkä meitä hoitavat tulevaisuudessa, jos hoitajia ei nyt kuulla.

Kirjoittaja on porvoolainen kaupungin- ja aluevaltuutettu sd, sekä sisätautien,- kirurginen,- ja psykiatrinen sairaanhoitaja