Sovinismia, rasismia tai muuta identiteettivihamielisyyttä ei kannattaisi kohdata siten, että jokaisen lausunnon - tahallisen tai tahattoman - kohdalle rakennetaan kilometrin korkuinen muuri, jonka päältä lausuja marinoidaan mädäntyneillä vegaaninmunilla.
Siinä kohtaa raja on helppo ja ilmeinen, kun vihamielinen retoriikka muuttuu käytännön tekemiseksi tai tekemättä jättämiseksi. Silloin viimeistään pitää asian muuttamiseksi tehdä kaikki mahdollinen vaikutustyö.
Mutta kuinka paljon ennen tätä rajaa tulisi toimia ja millä voimakkuudella? Tämä on ehkä yksi vaikea kysymys, johon vihreät ovat vastanneet väärin.
Esimerkiksi tasa-arvokeskustelu on laimennettu keskusteluksi tasa-arvokeskustelusta. Yhtäkkiä ei puhutakaan enää itse asiasta.
Tiedän kyllä mitä ”intersektionaalinen feminismi” tarkoittaa. Ei se ole vaikea termi, vaikka sen joutuukin välillä googlaamaan.
On kuitenkin kiikun kaakun, oliko termin lanseeraaminen kansankeskusteluun jollain tapaa hyödyllistä. Kai sentään, mutta tiukille meni.
Wake ja woke ovat niin tuoreita, että somessa tai baarissa ne sekoittuvat toisiinsa.
Toisaalta Me too -liike oli ja on onnistunut liike, joka muutti maailmaa. Asian ymmärsikin kerrasta.
Vaarana on, että uusilla termeillä haetaan oikotietä tasa-arvokeskusteluun. Että puhumalla cancelista, puhuttaisi yhdellä kertaa kaikesta mahdollisesta.
Tavallaan käytännöllistä, mutta tasa-arvopuhe vaatii enemmän työtä.
Tasa-arvokeskustelusta keskustelemisen sijaan kannattaisi puhua suoraa puhetta tasa-arvosta.
”Tasa-arvo” ilman lainausmerkkejä pitää sisällään jokaisen viime aikaisen uustermin. Parhaat niistä ovat tehneet tehtävänsä, mutta ennen seuraavan trenditermin lanseeraamista toivoisin jonkinlaista tarveharkintaa.
Tämän me suvakit ainakin voitamme. Siksi esiintymisemme asiassa kannattaisi mieluummin olla suoraan- kuin alaspäin katsovaa.