Kolumni Ikiliikkuja vai sittenkin tasapainoinen palkkaratkaisu

Kunta-alalle saatiin uudet työ- ja virkaehtosopimukset pitkän ja raskaan neuvottelurupeaman jälkeen. Heti kun sopimusten sisältö julkaistiin, alkoi kova kuhina. Etelärannassa ollaan järkyttyneitä, yksityisen sektorin työntekijäpuolella ollaan järkyttyneitä. Sopimusta kuvaillaan turmiolliseksi, palkankorotusautomaatiksi, ikiliikkujaksi ja niin edelleen.

Ei voi kuin ihmetellä.

Keskitettyjen, siis valtakunnan tasolla sovittujen palkkaratkaisujen lähtökohta oli aikoinaan tarkastella kansallista kokonaisuutta kaikki sopimusalat ja kansatalouden tila huomioiden. EK ja sen jäsenliitot halusivat itse vetäytyä keskitettyjen ratkaisujen sopimisesta ja siirtyä määrittelemään korotukset alakohtaisesti. Juuri näin kunta-alan sopimusratkaisussa on tehty. Niin makaa kuin petaa. Kun kyseessä on liittokierros, liitot päättävät ihan itse neuvottelutuloksista.

Kyllä, kuntasopimusten palkankorotukset on vuosina 2023 ja 2024 sidottu tiettyjen verrokkialojen tasoon. Ratkaisu johtuu poikkeuksellisen pitkästä, kolmevuotisesta sopimuskaudesta. Inflaation laukatessa on mahdotonta ennustaa, millaisia palkankorotuksia tulevina vuosina sovitaan, ja siksi on tarpeen turvata korotusten vähimmäistaso. Tällä ei kuitenkaan syöstä maata turmioon, vaan pyritään antamaan kuntatyöntekijöille sopimuskorotukset, joilla ansiotason kehitys ei jää muista jälkeen.

Sopimusratkaisun myötä kuntasektoria on nimitetty uudeksi palkkajohtajaksi. Se ei voisi olla kauempana totuudesta, ja sen jo tilastotkin osoittavat.

Viime vuodet vientiteollisuus on määritellyt palkkojen korotusprosentin. Kun korotukset ovat prosentuaalisia, tarkoittaa se sitä, että suurempipalkkaiset saavat aina enemmän euroja kuin pienipalkkaiset. Esimerkiksi 2 %:n palkankorotus on 1 900 euron kuukausipalkalla 38 euroa ja 5 000 euron kuukausipalkalla 100 euroa. Prosentuaalinen korotus tuo enemmän rahaa heille, jotka jo valmiiksi tienaavat enemmän.

Siksi nyt tehdyssä kunta-alan ratkaisussa on ensimmäisenä vuonna euromääräinen yleiskorotus, jolla kaikkein pienimmät palkat nousevat suhteessa suurempia enemmän, ja viisivuotinen palkkaohjelma, jolla korjataan paikallisia palkkausepäkohtia.

Kun kerran keskitettyjä ratkaisuja ei enää tehdä, on myös matalapalkkaisilla aloilla oltava jokin mahdollisuus kaventaa palkkakuilua. Jokainen ammattiryhmä on ansainnut kilpailukykyiset työehdot ja palkan, jolla voi tulla toimeen.

Kirjoittaja on porvoolainen ammattiliitto Jytyn puheenjohtaja

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut