Mielipidekirjoitus: | Vanhemmat tarvitsevat yhä ohjausta, neuvontaa ja tukea lapsen hoidossa

Vuosi 2022 tulee jäämään historiaan monesta syystä. Vuoden aikana on perustettu hyvinvointialueita ja on valittu aluevaltuustoja ja muita hyvinvointialueen luottamushenkilöitä ja virkahenkilöitä.

Tämä kaikki perustuu 29.6.2021 säädettyyn lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Kuinka hyvin tai huonosti sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palvelut tulevat tulevaisuudessa toimimaan, riippuu hyvin paljon siitä miten ne suunnitellaan toteutuvaksi. On uskallettava ottaa uusia toimintamalleja ja toimintatapoja ja hyödynnettävä ehkä myös historiassa olleita malleja.

Vuonna 2022 neuvolatoiminta täyttää 100 vuotta.

Tämä toiminta on ainutlaatuista koko maailmassa. Tämä toiminta katsotaan olevan 1900-luvun parhaimpia innovaatioita. Neuvolatoiminnan ”isänä” pidetään arkkiatri Arvo Ylppöä. Hänen kuolemastaan tulee tänä vuonna 30 vuotta (1887-1992). Ylppö toi tämän mallin Saksasta ja ensin sitä kutsuttiin neuvonta-asemaksi. Vuonna 1935 otettiin käyttöön sana neuvola. Tänä vuonna täyttää 100-vuotta myös Kotiliesi lehti. Tämä lehti oli yksi tärkeä tiedotus ja opetuskanava sen ajan äideille. Lehdessä neuvottiin lapsen hoitoon liittyvistä asioista.

Neuvola oli sen ajan uudenlainen hyvinvointipalvelu kansalaisille. Se oli maksuton ja avoin kaikille. Sen käyttämisestä ei ollut ikäviä seuraamuksia, kuten tuohon aikaan kuntien huoltoavusta oli; pahimmillaan vähävaraiset joutuivat kunnan holhoukseen ja menettivät äänioikeutensa.

Työläisäidit ottivat uuden neuvontapalvelun ilomielin vastaan. Äidit veivät lapsia neuvolatädin syyniin joskus miehiltään salaa. Heitä on helppo ymmärtää, kun apu oli lähellä ja lapsikuolleisuus korkea.

Neuvoloiden lähialueilla imeväiskuolleisuus laski kolmessa vuodessa 15 prosentista kolmeen prosenttiin. Hyvä tulos ja myönteiset kokemukset innostivat Lastensuojeluliittoa perustamaan neuvoloita muuallekin.

Aluksi tähdättiin erityisesti tehdaspaikkakunnille, mutta maalaiskunnat tulivat nopeasti mukaan. Maaseudulla terveydenhoitaja kävi kodeissa neuvomassa äitejä. Käytännössä he opastivat äitejä ja isiä omassa kodissaan, kun muutakaan paikkaa ei ollut.

Julkista liikennettä oli vähän. Maanteiden auraus talvella alkoi vasta 1930-luvulla, mutta syrjäisiin mökkeihin ei aina ollut edes tietä. Terveyssisaria ei kuitenkaan mikään estänyt. He pyöräilivät, hiihtivät, soutivat ja kulkivat pitkin pitkospuita.

Terveyssisar kulki Utsjoella porolla ja ratsasti rajaseudulla. He saivat joskus kuljetusapua kunnanlääkäriltä tai muulta autoilevalta kuntalaiselta. Kotikäynnit olivat arkaluontoinen asia. Silloin mentiin yksityisyyden rajan yli, toisen kotiin antamaan ohjeita siitä, miten pitäisi elää. Sellaiseen ei oltu totuttu, joten terveyssisaria kehotettiin hienotunteisuuteen. Puhelimia ei syrjäseutujen kodeissa ollut eikä kotikäynneistä aina voitu etukäteen sopia. Tällöin terveyssisarta kehotettiin pysähtymään pihalle, ihailemaan puutarhaa ja silittämään kissaa, jotta isäntäväki huomaisi hänen tulonsa.

Miksi kirjoitan näistä vanhoista ajoista? 1900-luvun alku oli aivan erilaista kuin nykyisin. Lapsikuolleisuus oli silloin korkeata ja terveyssisaret opettivat äitejä lähinnä kuinka lasta hoidetaan ja kuinka hoidetaan kotia. Käytännössä tämä tarkoitti, mitä ruokaa lapselle pitää antaa, kuinka lasta kylvetetään, miten lasta pidetään ulkona yms sellaisia asioita, jotka pitäisi olla tänä päivänä itsestään selviä asioita. Nykypäivän haasteet ovat erilaiset, mutta edelleenkin vanhemmat tarvitsevat ohjausta, neuvontaa ja tukea lapsen hoidossa.

Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Kuinka näihin nykypäivän haasteisiin tullaan vastaamaan? Onko meidän hyvinvointialueella edelleenkin 1.1.2023 lähtien vain perinteistä neuvolatoimintaa, vastaanottotoimintaa, jossakin tietyssä rakennuksessa? Onko rohkeutta, tietoa ja taitoa ottaa uudenlaisia toimintamalleja käyttöön. Esimerkiksi perhetyöntekijän ja / tai terveydenhoitajan ja tarpeen mukaan sosiaalityöntekijän kotikäynnit, jolloin he näkevät lapsen arjen ympäristön ja osaavat neuvoa vanhempia heidän tutussa ympäristössään.

Otetaanko käyttöön digi- ja etäpalveluita, tukemaan ja vahvistamaan perinteisiä neuvolakäyntejä ja kotikäyntejä, ryhmävastaanottoja? Mitä muita uusia toimintamalleja? Mistä tietää lapsen parhaan? Lapsen edun määrittäminen on vaikeata. Eräässä gradututkimuksessa, jossa vaikeassa elämäntilanteessa olevilta 8-12-vuotiailta kysyttiin, mikä heitä on omasta mielestään eniten auttanut. Tutkimustuloksena oli, että se auttaa, kun aikuinen välittää.

Kuinka me kaikki aikuiset oppisimme tämän välittämisentaidon, mitä siihen tarvitaan? Lapsi on lapsi tänäkin päivänä, vaikka elinympäristö on muuttunut. Tarvitseeko lapsi tänä päivänä yhä enemmän vanhempiaan ja muita aikuisia kun elinympäristö ja elintavat ovat muuttuneet hyvin paljon?

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut