Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Metsien suojelu punaisena vaatteena?

Kysymys metsien suojelusta ja metsien toivotusta käytöstä jakaa ihmisiä. Tämä tuli jälleen todistettua viime viikolla, kun päätimme kaupunginvaltuustossa kaupunkistrategian mittareista, joiden avulla strategian toteutumista seurataan. Esitys kymmenestä mittarista oli mielestäni tasapainoinen ja kattava niin, että siinä huomioitiin sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys.

Ekologisen kestävyyden mittareiksi valittiin kasvihuonekaasupäästöt henkeä kohden ja suojeltujen metsien osuus. Päästötasossa tavoitteena on 2.5 tCO2/asukas vuoteen 2025 mennessä ja hiilineutraalisuus vuoteen 2030 mennessä. Metsien suojelun tavoitetasona on vähintään 17 % kaupungin omistamasta metsäpinta-alasta vuoteen 2030 mennessä. Tämä viimeinen tavoite oli liikaa niille valtuuston kollegoille, jotka ehdottivat koko mittarin poistamista. Perusteluissa vedottiin siihen, että metsää on meillä paljon ja se kasvaa kovaa vauhtia. Puheenvuoroissa kannettiin myös huolta hiihtoladuista, jos metsää liikaa suojellaan.

Äänestyksessä poistoehdotus hävisi selvin numeroin mutta keskustelu jäi mietityttämään. Se osoitti jälleen kerran, että me valtuutetut seuraamme erilaisia tietolähteitä. Kaikkia meistä eivät luonnontieteilijöiden tutkimukset Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä ole selvästikään tavoittaneet. Sallinette siis suoran lainauksen Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin Punaisesta kirjasta: ” Metsien talouskäytöstä johtuvat metsäelinympäristöjen muutokset ovat yhteensä 733 uhanalaisen lajin (27,5 % uhanalaisista) ensisijaisena uhanalaisuuden syynä. Yli puolella näistä lajeista syynä on tarkemmin ottaen lahopuun tai vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen ja yli neljänneksellä lajeista ensisijaisena uhanalaisuuden syynä on metsien uudistamis- ja hoitotoimet.” Metsien ”hoitotoimet” ja hakkuut jättävät siis jälkensä. Metsien suojelu on tarpeen.

Jäin lisäksi miettimään, miten eri tavoin me lähimetsiin suhtaudumme. Toisille meistä metsät vaikuttavat olevan puhtaasti raaka-ainevarastoja, joita voidaan käyttää mielin määrin. Energiakriisin oloissa tulisi hakata pikemminkin lisää metsää, mikä on pelottavan lyhytnäköistä ajattelua. Valtuustokäsittelyn jälkeen on kuitenkin selvää, että monille meistä metsät ovat hyvinvoinnille kriittisiä virkistäytymisen paikkoja, joissa tulee olla tilaa myös muille lajeille. Ei kaupunkia voi rakentaa vain ihmisille. Heti ensimmäiseksi voisimmekin suojella Virvikin ja ”Porvoonkorven” metsiä.

Kirjoittaja on porvoolainen yliopistotutkija ja Vihreiden kaupunginvaltuutettu