Matkahuolto lopettaa lipunmyynnin Porvoossa (Uusimaa 23.1.) Ja Uusimaan pääkirjoitus 24.1. Bussimatkaan tarvitsee kohta älypuhelimen.
”On ymmärrettävää, että Matkahuollon muutos aiheuttaa joissakin myös huolta”, luen pääkirjoituksesta. Ei aiheuta vain huolta, vaan suuttumusta, ainakin minussa. ”Asiakkailta kerätyn palautteen mukaan matkustajat haluavat palvelut pääasiassa mobiilissa ja verkossa.”
Siis pääasiassa. Mutta eivät kaikki.
Nykyisellään bussilipun ostaminen on melkoisen sekavaa, ja siihen on toki saatava muutos. Nyt lipun voi ostaa netistä, hintaan lisätään palvelumaksu, sen voi ostaa R-kioskilta ilman palvelumaksua, tai joistakin busseista kuljettajalta, jolloin lipun hinta on kaikkein korkein. Kaikki liikennöitsijät eivät tarjoa tätä mahdollisuutta. Minunko matkustajana pitäisi arvata, saanko lipun kuljettajalta tai en?
Jos Matkahuolto aikoo lopettaa lipunmyynnin toimipisteissään, kuntalaisten yhdenvertaisen kohtelun vuoksi on välttämätöntä, että matkustajan on voitava ostaa lippunsa jokaisen liikennöitsijän bussista. Matkustajalle ei voi sysätä vastuuta siitä, pääseekö hän bussiin tai ei. Ja lipun hinnan pitää olla aina sama, ostaa sen bussista tai internetin kautta.
Otetaanpa esimerkki. Vanhuksella ei ole älylaitetta. Hän pyytää matkalipun ostamisessa apua lapsenlapselta, kummitytöltä tai kaukaiselta sukulaiselta? Tämä avulias henkilö ostaa lipun älypuhelimellaan, mutta jos vanhuksella ei ole älylaitetta, miten matkalipputiedot siirtyvät vanhukselle? Ja miten vanhus hänelle lipun maksaa, vaikka olisikin älylaite, mutta siinä ei mobile pay-sovellusta? Auttajahan saattaa asua vaikka toisella puolella maakuntaa. Tällainen tilanne tulee eteen siis sellaisen henkilön kohdalla, jolla ei ole älypuhelinta, tai jolla asioiminen verkossa on jostain syystä vaikeaa. Ei ainakaan helpommaksi käy matkanteko. Vastaus on helppo: jätä matkustamatta!
Meitä vanhuksia, senioreita, ikäihmisiä, mummoja ja pappoja - rakkaalla lapsella on monta nimeä - yhteiskunta kohtelee välinpitämättömästi. Olemme hankalia, kun emme osaa käyttää verkkopalveluja, emme omista älypuhelinta, emmekä suosi yksityisautoilua matkan tekoon siitä yksinkertaisesta syystä, että autoa ei ole, kannatamme joukkoliikennettä, tai haluamme vain istua bussissa maisemia ihaillen tai kirjaa lukien. Me haluamme pärjätä tässä muuttuvassa maailmassa siitäkin huolimatta, että vauhti vanhuksen askeltahtiin on liian nopea. Haluamme ostaa bussilippumme itse, pyytämättä apua lapselta, lapsenlapselta, naapurilta tai pysäkillä odottavalta tuntemattomalta kanssamatkustajalta. Vaikka meilläkin on, lähes jokaisella, älypuhelin, mutta suinkaan ei kaikilla. Puhelimessa on sovelluksia vaikka naapurille jakaa, mutta kömpelöt sormet tuskastuttavat pieneltä ruudulta oikean toiminnon löytämistä ja oikean tiedon saamista.
Matkahuolto voisi tietysti tarjota meille yli-ikäisille ilmaista näyttökorttia, jonka voisimme vilauttaa kuljettajalle bussiin noustessamme.
Kuka tai mikä suunnitellusta muutoksesta voittaa, kuka häviää? Liikennöitsijä voittaa, se on selvää. Älypuhelimeton, kömpelösorminen kuntalainen häviää, hän jää kotiin mieluummin kuin nöyrtyy taas kerran pyytämään apua ulkopuoliselta. Tehokkuus voittaa. Inhimillisyys häviää.