Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Paastoa ja ekopaastoa

Ajoin torstaina aamulla töihin ja samalla kuuntelin Ylen aikaisesta lähetystä Kallion kirkosta, jossa toimittaja Olli-Pekka Kursi haastatteli pastori Vesa Viljamaata. Hän on jo vuosia vetänyt Facebookin paastoryhmiä, joiden osallistujamäärä on jatkuvasti kasvanut. Paastoajille on luotu myös WhatsAppiin oma tsemppi- ja ajatustenvaihtokanava.

Ylen aikaisen toimittajia kiinnosti, mikä on tämän kasvaneen ilmiön takana ja valitettavasti itselläni jäi ohjelman kuuntelu kesken, kun piti siirtyä autosta kokoukseen.

Ortodokseilla paastonaika on aina ollut oleellinen osa pääsiäiseen valmistautumista. Monille on sen sijaan tullut yllätyksenä se, miten luterilaisenkin kirkon piirissä on viime vuosina alettu yhä enemmän puhua sen merkityksestä. Tähän liittyy myös kasvava kiinnostus sekä ekopaastolle että keholliselle hengellisyydelle, kuten keholliselle rukoukselle ja mietiskelylle.

Kirkossa on vietetty Ekopaasto -kampanjaa jo vuodesta 2012 alkaen ja se on kuin ”pikkuserkku” kristilliselle paastoperinteelle. Ekopaasto rohkaisee ihmisiä kohtuuteen ja kutsuu vahvistamaan luontosuhdetta. Tämän vuoden teemana on ”Arjen tekoja, toivon sanoja.” Kampanjassa korostetaan toivon merkitystä ja yhteisöllisyyttä sekä annetaan käytännön vinkkejä, minkälaisia valintoja jokainen meistä voi tehdä kestävämmän elämän puolesta.

Paaston aika haastaa myös kieltäytymiseen. Jaakko Heinimäki kirjoitti tuhkakeskiviikkona kotimaa.fi -verkkosivuilla osuvan kolumnin otsikolla: ”Löllöluterilainen karttaa paastoa, joka on luopumista, ja viettää mieluummin paastonaikaa.” Heinimäki korosti siinä, että paastoamisessa on kyse aina itsekurista, omasta mukavuudesta tinkimisestä ja itselle tärkeästä luopumisesta. Samalla luovumme myös tietoisesti apua tarvitsevien ihmisten karttelemisesta.

Paaston aika haastaa kieltäytymisen ohella meitä sekä rehelliseen oman elämän tarkasteluun että lähimmäisenrakkauteen eli muiden auttamiseen. Samalla se haastaa pohtimaan, puuttuuko elämästämme jotain merkityksellistä, vaikka suurin osa meistä elää yltäkylläisyyden keskellä. Voisitko tänä vuonna löytää sisältöä elämääsi pääsiäisen sanoman edessä hiljentymisestä? Pysähtyminen herkistää kuulemaan myös itseäsi.

Kirjoittaja on Porvoon suomalaisen seurakunnan kirkkoherra