Talot kertovat: : Lakritsitehtaalla oli oma puutarha ja töissä koko suku

Vanhojen seinien sisäpuolelle kätkeytyy lukemattomia tarinoita. Talot kertovat -sarjassa lähdetään aikamatkalle menneisyyteen.

Inka Töyrylä

Jokikadun ja Laivurinkadun kulmassa sijaitsevan vihreän kivitalon edustalla tuoksui 1950-luvulla lakritsi.

Maija Mäenpää muistaa talon hyvin. Hänen isänsä Armas Kajavaaran makeistehtaassa oli töissä miltei koko suku. Maijakin.

– Isä oli yrittäjä henkeen ja vereen. Hän kasvoi Myllymäellä suuressa perheessä ja alkoi jo poikasena valmistaa nekkuja kotona. Tätini sitten joutuivat niitä myymään, Mäenpää kertoo.

Varsinaisen uransa Kajavaara aloitti 1914, jolloin pääsi oppipojaksi porvoolaisen Lindforsin karamellitehtaalle. Sisällissota hieman hidasti urakehitystä, mutta 1921 hän lähti taas karamellinkeittäjäksi Viipuriin.

– Sittemmin isä oli Kokkolassa Huhtamäen Tehtaalla karamelliosaston mestarina ja tehdaspuolen valvojana, kunnes palasi Porvooseen ja perusti oman tehtaan 1930, Maija Mäenpää kertoo.

Kajavaaran ensimmäinen makeistehdas sijaitsi Jokikatu 33:ssa, mikä nykyisin tunnetaan muun muassa kiinteistövälittäjä Volasen talona. Konttori toimi kadun varren komeassa jugend-talossa, itse tehdas piharakennuksessa.

Uusimaan toimitus pääsi maistelemaan tuotteita pian perustamisen jälkeen. Lehdessä kirjoitettiin 10. joulukuuta 1930 näin:

”Äskettäin kaupunkiimme perustettu karamellitehdas Oy Makea on toimitukselle maistiaisiksi lähettänyt tuotteitaan. Karamellit, joita oli useampaa eri laatua, olivat maukkaita ja kaikin puolin kilpailun kestäviä. Kiitämme huomaavaisuudesta.”

Juttu jatkuu kuvan alla.

Armas Kajavaaran makeistehdas sijaitsi ennen sotia Jokikadun toisessa päässä, rakennuksessa, joka tunnetaan muun muassa kiinteistövälitystoimisto Volasen talona. Kuva: Maija Mäenpään kotialbumi Maija Mäenpään kotialbumi

Mutta jälleen sota sotki Kajavaaran suunnitelmat.

– Isä oli idearikas. Hänen neljä veljeään olivat työskennelleet makeistehtaassa, mutta sodasta palattuaan heillä ei olisi ollut töitä, kun raaka-aineita ei saanut. Niinpä perustettiin puusepäntehdas, joka sai nimen Kajat Oy, Mäenpää kertoo.

Armas Kajavaara keksi alkaa valmistaa muun muassa kapioarkkuja. Puutavaraa oli, vaikka miltei kaikesta muusta oli pulaa.

– Näitä arkkuja on varmasti ihmisillä vieläkin. Ne menivät hyvin kaupaksi.

Kun ajat paranivat, alkoi Kajavaaran tehdä mieli takaisin makean pariin. 1947 hän perustikin lakritsitehdas Tähden, joka toimi hetken aikaa Kirkkokadun varrella Fryysarin talossa.

– Mutta se oli vain vähän aikaa.

Kaiketi jo samana vuonna Armas Kajavaara yhdisti Tähden ja Kajat Oy:n, osti tontin Jokikadun ja Laivurinkadun kulmauksesta ja alkoi suunnitella ”ajanmukaista lakritsi-, makeis- ja elintarviketehdasta”.

Toiminta alkoi vanhassa kiinteistössä, jonka Kajavaara kunnostutti. Tehtaalta löytyi töitä kaikille suvun jäsenille ja tuttaville. Palkkalistoilla olivat tehtailijan veljet, sisaret, kaikki tyttäret ja vävyt.

– Sitten isä alkoi rakennuttaa siihen viereen uutta tehdasta. Se oli komea rakennus, moderni, Mäenpää muistelee.

Rakennus valmistui 1952.

– Isä suunnitteli sen niin, että koko rakennus oli tehtaan käytössä. Katutasossa oli kauppa. Ensimmäisessä kerroksessa keitettiin lakritsia, toisessa kerroksessa oli kuivaushuoneita, lakritsinhan pitää antaa kuivahtaa vähän ennen kuin se on parhaimmillaan. Kolmannessa kerroksessa pakattiin. Minä olin siellä konttorilla töissä.

Mäenpää muistelee, että parhaimmillaan Armas Kajavaara työllisti tehtaallaan 80 henkeä.

– Isä rakasti kukkia ja puutarhanhoitoa! Joka paikassa, missä hän toimi, kukat kukkivat. Niinpä tehtaallekin laitettiin puutarha, siellä oli suihkukaivokin. Sellainen ei ollut ihan tavallista tehtaiden pihoilla.

Taukoja varten Kajavaara rakennutti henkilökunnalleen myös suuren terassin, mikä avautui tietysti puutarhaan päin.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Kajat Oy:n toiminta alkoi Jokikadulla vanhassa kiinteistössä, jonka yhteyteen rakennettiin myöhemmin moderni nelikerroksinen tehdasrakennus. Kuva: Maija Mäenpään kotialbumi Maija Mäenpään kotialbumi

Katutason kauppa osoittautui liian edistykselliseksi.

– Se oli aluksi pikamyymälä. Aika ei kuitenkaan ollut kypsä itsepalvelulle. Oli pakko pistää tavarat hyllylle tiskin taakse, josta niitä ojennettiin asiakkaille, Maija Mäenpää muistelee.

Hän työskenteli kaupassa alusta pitäen ja otti sen myöhemmin kokonaan hoitaakseen. Makeiskauppa muutettiin pian sekatavarakaupaksi.

– Se oli hyvä kauppa, missä oli kaikkea. Oikea lihatiskikin. Pidin sitä siinä kymmenisen vuotta.

Kajat Oy:n modernin tehtaan kulta-aika jäi lyhyeksi. Vuonna 1954 lakritsille määrättiin peräti 50 prosentin valmistevero. Lisäksi tuli vielä liikevaihtovero.

– Se oli kova isku. Lakritsi oli tehtaan päätuote. Isä totesi, että enää ei kannata ja myi koneet ja kalustot Huhtamäki Oy:lle 1957, Mäenpää kertoo.

 – Isä olisi halunnut laittaa asuntoja tehdasrakennukseen, mutta pankki ei antanut lainaa. Silloin näin, että isää harmitti. Hän päätti sitten jäädä eläkkeelle.

Armas Kajavaara myi vihreän tehdasrakennuksensa harja- ja sivellintehtaalle. Sittemmin rakennuksessa on toiminut muun muassa kalusteliike Alm sekä ruokakauppa Anton&Anton.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Kajat Oy:n makeismyymälä. Kuva: Maija Mäenpään kotialbumi Maija Mäenpään kotialbumi

Maija Mäenpään sisarenpoika Tapani Henkolalle vihreä rakennus tuo mieleen makeita lapsuudenmuistoja.

– Leikin lakritsilaatikoissa, kun äiti oli täällä töissä, hän naurahtaa.

Ehkä siksi talo on aina hieman kiehtonut miehen mieltä. Hän toteaa, ettei tarina suinkaan päättynyt, vaikka tehdas suljettiinkin.

– Vaarin nuoremmat veljet Erkki, Alpo ja Urho olivat myös lakritsimestareita. Kun Kajat Oy:n toiminta loppui, alkoi Urho Kajavaara tehdä kotonaan Laivurinkadulla lakritsia, talvitötteröitä ja muita makeisia. Oli hänen ideansa alkaa valmistamaan niin sanottua metrilakua markkinoilla myytäväksi. Se oli idea, joka on voimissaan vielä tänäkin päivänä, Henkola kertoo.

Myöhemmin Urho Kajavaaran yrityksestä kasvoi Porvoon Lakritsi.

Alpo Kajavaara siirtyi puolestaan Halva Oy:n makeismestariksi. Henkola ja Mäenpää toteavat, että Kajavaaran makeissuku onkin jättänyt jälkensä paitsi Porvoon, myös koko Suomen makeismaailmaan.

– Armas Kajavaaran veljet jatkoivat suvun vanhan lakritsireseptin käyttämistä tahoillaan. Siksi reseptin sisältämä pikantti aniksen maku tuntuu vieläkin sekä Halva Oy:n että Porvoon Lakritsin tuotteissa, Henkola sanoo.

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen.