Runeberg-kirjallisuuspalkinnon saanut Ralf Andtbacka uudisti käsityksen nojatuolimatkailusta

Sanomalehti Uusimaa ja Porvoon kaupunki rahoittavat yhdessä 20 000 euron arvoisen palkinnon. Sivistysjohtaja Sari Gustafsson ja päätoimittaja Marko Enberg kippistelivät Ralf Andtbackan kanssa palkitsemistilaisuudessa. Outi Paappanen

Inka Töyrylä

Tuore Runeberg-kirjallisuuspalkinnon voittaja, vaasalainen Ralf Andtbacka ei voi kuin myhäillä tyytyväisenä. Hän ei etukäteen uskonut lainkaan voittoonsa vaan piti Potsdamer Platz. En Dikt -runoteostaan liian haastavana ja omintakeisena. Kolmas kerta kuitenkin toden sanoi. Mieshän on ollut ehdolla palkinnon saajaksi kahdesti aikaisemminkin.

– Viesti palkinnosta oli ravisuttava kokemus. Se stoalainen asenne, jota olen yrittänyt viljellä, ei tunnu nyt olevan relevantti. Tämä on suurta, tämä on mahtavaa – ja myös vähän pelottavaa!

Palkinnon 34-vuotisessa historiassa voittajaksi valikoitui nyt ensimmäistä kertaa ruotsinkielinen runoteos.

– Olen äärimmäisen iloinen siitä, että runous genrenä ja suomenruotsalainen runous vähemmistökirjallisuuden esimerkkinä saa huomiota tällä tavalla, Andtbacka sanoo.

Palkinto on tietyllä tavalla hyvin osuva. J.L. Runeberg syntyi Pietarsaaressa Pohjanmaalla. Andtbacka syntyi miltei kivenheiton päässä Kruunupyyssä 1963.

– En ole kulkenut Runebergin jalanjäljillä, tyylilajini on hiukan toinen, runoilija naurahtaa.

– Mutta Runebergin merkitys suomalaiselle runoudelle on merkittävä, sitä ei voi väheksyä. Se on kaiken alku. Runous kuitenkin elää ja muuttuu, kuten kielikin, jatkuvasti.

Pohjanmaa on Andtbackan mukaan hyvin otollista maaperää ruotsinkielisen kirjallisuuden edelläkävijyydelle.

– Yksi tekijä on tietysti se, että ruotsin kieli on siellä vielä niin vahva.

Kukkien aika. Runeberg-palkinnonpalkintosumma nousi tänä vuonna 20 000 euroon, mikä tekee siitä maan toiseksi suurimman kirjallisuuspalkinnon. Palkinnon rahoittavat sanomalehti Uusimaa ja Porvoon kaupunki.

Andtbacka toteaa sekä suomen- että ruotsinkielisen nykyrunouden olevan erittäin elinvoimaisessa vaiheessa, johon kuuluvat uudistuminen ja jännittävät aloitteet.

– Runous ei ehkä ole tärkeämpää kuin mikään muu kirjallisuus, mutta se on yhtä tärkeä kuin mikä tahansa kirjallisuuden laji. Kirjallisuus tarvitsee kaikkia lajityyppejään, se tarvitsee bestsellereitä ja se tarvitsee pienissä painoksissa julkaistuja tai omakustanteena julkaistuja teoksia, Andtbacka sanoo.

Runeberg-palkinnon palkintosumma nousi tänä vuonna 20 000 euroon, mikä tekee siitä maan toiseksi suurimman kirjallisuuspalkinnon. Palkinnon rahoittavat sanomalehti Uusimaa ja Porvoon kaupunki.

Palkinnon saajan valitsi kahdeksan ehdokkaan joukosta raati, johon kuuluvat kirjailija Marjo Heiskanen, kirjallisuudentutkija, FT Veli-Matti Pynttäri ja kriitikko, kulttuuritoimittaja Siskotuulikki Toijonen Heiskanen muistutti raadin puheessa palkinnon erottuvan edukseen monenlaiselle kirjallisuudelle avoimena kilpailuna, jonka valinnoissa ei ole tavattu kavahtaa ajatusta vaikeastakaan kirjallisuudesta. Raadin lukemista kirjoista jokainen koetteleekin omalla tavallaan lajinsa rajoja ja loihtii lukijoiden eteen kuvan siitä, mitä kirjallisuus voisi olla.

– Yhteistä teoksille on kokeilevuus, leikittely muodolla ja metatasoilla sekä kirjallisen ilmaisun uudistaminen. Nämä teokset ovat osaltaan viemässä kirjallisuuttamme eteenpäin, uudelle vuosikymmenelle, Heiskanen sanoo.

Andtbackan Potsdamer Platz -teoksessa muoto ja sisältö ovat raadin mukaan harvinaisen konkreettisesti yhtä.

– On kuin keskusaukiosta lohkeaisi sirpaleita, lohkareita, joskus pelkkiä muistumia puheesta. Eri ainekset toimivat prismoina. Ne näyttävät, mitä ovat ajan, paikan ja ihmisen ainesosat. Potsdamer Platzissa samannimisen paikan tunnelmat ja historialliset vaiheet kasvavat moniulotteiseksi ja poikkeuksellisen ruumiilliseksi lukukokemukseksi. Tilassa välähtelee havaintoja, muistumia ja odotuksia. Myös kieli muuttuu koneiston läpi kulkiessaan. Merkitykset romahtavat kuin pommitetut rakennukset – tai kuin muuri. Uusia sanoja ja merkityksiä syntyy

Raati arvelee, ettei lukijalle välttämättä kirkastu, mitä kielelle teoksessa loppujen lopuksi tapahtuu, mutta kielenkäytön taidokkuus käy selväksi.

– Runo tekee samanaikaista ruumiinavausta ja uudelleenrakentamista. Teos maalaa, piirtää, raaputtaa, huokaa ja jopa määrittelee. Näin syntyy niin puhutteleva ja ajassa muotoaan muuttava kuva Potsdamer Platzista, että lukijan ei tarvitse hievahtaakaan sijoiltaan päästäkseen Berliiniin, Heiskanen sanoo.

Andtbacka saa kiitosta runokielen uudistamisesta, jolla hän on samalla tullut uudistaneeksi käsityksen nojatuolimatkasta.

Uusimaan päätoimittaja Marko Enberg, sivistysjohtaja Sari Gustafsson sekä raati Veli-Matti Pynttäri, Marjo Heiskanen ja Siskotuulikki Toijonen asettuivat yhteiskuvaan voittajan kanssa.

Andtbacka toivoo, että ihmiset lukisivat runoja enemmän ja rohkeammin.

– Runouden lukemista ei pitäisi dramatisoida. Pitäisi vain alkaa lukemaan, heittäytyä kielen vietäväksi.

Andtbacka sanoo, ettei hänelle ole tärkeintä kuinka paljo kirja myy, vaan tärkeintä on kirjoittaa sydämestään sitä, mitä itse haluaa ja olla tekstissään rehellinen itselleen.

– Toivon Potsdamer Platzin olevan lukijalle kuin jännä matka, kielimatka. Sen kirjoittaminen oli minullekin kuin kolmen vuoden mittainen jännittävä matka. Alussa oli vain idea. Mielenkiintoisinta kirjoittamisessa on minulle se, kuinka idea konkretisoituu ja kuljettaa loppuun asti, koskaan ei tiedä, pääseekö perille. Onneksi tällä kertaa pääsin, Andtbacka kuvailee.

Katso tästä video palkinnon julkistamisesta: