Talot kertovat: Täällä J.L. Runeberg kirjoitti Maamme-laulun

Vanhojen seinien sisäpuolelle kätkeytyy lukemattomia tarinoita. Talot kertovat -sarjassa lähdetään aikamatkalle menneisyyteen.

Inka Töyrylä

Toukokuussa 1837 Porvooseen muutti muuan runoilija, lehtori Johan Ludvig Runeberg perheineen. Helsingissä miehelle oli pidetty komeat läksiäiset. Yliopistoväen ja älymystön kesken runoilija oli jo tunnettu, mutta tavallinen kansa ei häntä vielä aina tunnistanut.

– On joskus arveltu, että vain tämän aikaisemman tuotantonsa takia hän ei olisi välttämättä koskaan noussut kansan sankariksi, Porvoon museon amanuenssi Susanna Widjeskog sanoo.

Runeberg vuokrasi aluksi satulaseppä Ekbladilta pienen talon Kirkkokadun itäpuolelta, mutta jo samana syksynä hänen onnistui saada vuokralle huoneisto aivan tuomiokapitulin nurkalta, osoitteesta Lukiokuja 4. Tämä talo on yhä olemassa.

– Siellä oli kuusi huonetta, mutta se oli todella huonossa kunnossa. Asunnossa veti ja oli kosteaa. Runeberg yski verta. Hänen vaimollaan Fredrikalla oli korvasairaus, jota vetoisuus saattoi pahentaa. Eivät he tässäkään asunnossa voineet asua kauaa, Widjeskog kertoo.

Vuonna 1838 Runeberg päätti ostaa oman talon opettajakollegaltaan Adolf Siréniltä. Tällä oli Rihkamakatu 8:ssa kaksikerroksinen talo, johon runoilijan rahat riittivät. Paria kuukautta myöhemmin, 29. joulukuuta talossa syntyi perheen kolmas poika, sittemmin kuvanveistäjänä tunnetuksi tullut Walter Runeberg.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Nykyisin talossa on yksityisasuntoja. Viereisessä pakarituvassa toimi aikoinaan muun muassa Suutari Raittinen, nyt siinä on vaatekauppa. Kuva: Outi Paappanen Outi Paappanen

Vuonna 1805 rakennettu talo oli alkujaan tehty yksikerroksiseksi. Toinen kerros rakennettiin 1810-luvulla, jolloin yläkerrassa toimi muutaman vuoden ajan pellavakutomo. Alakerran huoneet olivat pieniä ja matalia.

– Tämäkin talo oli osin kehnossa kunnossa. Alakerran lattia oli suoraan maata vasten, joten talossa oli kosteaa. Perhe vietti kesät Kroksnäsissä kesäasunnollaan ja kun he syksyllä tulivat takaisin kaupunkiin, piti seinistä ensimmäiseksi pestä sienirihmastot pois, Widjeskog kertoo.

Talohankinta kadutti ja perhe sairasteli.

– He halusivat eroon talosta ja muuttivat vuonna 1842 vuokralle apteekkari Krookin taloon, Jokikatu 8:aan, ja yrittivät myydä Rihkamakadun asuntoa. Se ei kuitenkaan mennyt kaupaksi, joten Runeberg päätyi remontoimaan talon. Perhe muutti takaisin Rihkamakadulle jo seuraavana vuonna.

Tiloja kohennettiin ja samalla muutettiin huonejärjestystä. Perheeseen syntyi neljäs poika ja Fredrika vietti aikaa lasten kanssa alakerrassa, jossa myös palvelusväki asui. Yläkerta oli runoilijan valtakunta. Siellä oli Runebergin työhuone, kirjasto, suuri valoisa sali ja edustushuone. Rakennushistoriallisen selvityksen mukaan toisen kerroksen huoneissa oli buldaanikankaan päälle liimatut tapetit.

Runebergin metsästyskoirat Pistol ja Kula pyörivät jaloissa.

– Kerran Fredrika kompastui niihin rapuissa ja loukkasi itsensä, Widjeskog kertoo.

Rihkamakadun talossa vietettiin vilkasta seuraelämää. Runeberg juhli yläkerrassa opettajakollegoidensa, taiteilijoiden ja kirjailijoiden kanssa. Muusiakin riitti. Heistä tunnetuimpia ovat Maria Prytz ja Emilie Björkstén.

– Se oli tietysti aika vaikeaa Fredrikalle. Jollakin tavalla hän ehkä osasi aikaa myöten etäännyttää itsensä näistä kokemuksista. Ehkä hän ymmärsi, että faneja riitti, kun mies oli niin kovin juhlittu ja ihailtu, aikansa julkkis. Fredrikasta tuli lopulta hyvä ystävä Emilien kanssa, Widjeskog kertoo.

Fredrika vietti aikaa lasten kanssa alakerrassa. Walterin jälkeen Rihkamakadun kodissa syntyi vielä neljä poikaa. Pienimmät itkivät tuntikausia iltaisin.

– Fredrika on kuvaillut, kuinka lapset kirkuivat ja menivät lopulta miltei sinisiksi. Ilmeisesti lähes kaikki lapset olivat koliikkivauvoja!

Arkisin perhe söi yksinkertaista ruokaa. Fredrikan reseptikirja sisältää runsaasti kalareseptejä. Muhennettua haukea, lohipullia, maustesilliä. Runebergin suosikkiruoka oli veteen keitetty ohrapuuro. Fredrikan työnä oli pitää koti kunnossa.

– Ei hän perunoita kuorinut, piiat tekivät sen. Mutta hän katsoi, että kaikki hoitui. Lasten kasvattajan roolin hän otti vahvasti itselleen ja ensimmäiset oppivuodet hän myös piti itse heille kotiopetusta. Fredrika osasi viittä kieltä ja oli hyvin sivistynyt. Hänelle oli ajoittain ehkä vaikea typistää itsensä emännän rooliin, Widjeskog arvelee.

Vaimon elämä ei kuitenkaan rajoittunut kotiin. Hän oli yhteiskunnallisesti hyvin aktiivinen ja oli muun muassa mukana perustamassa naisyhdistystä ja sen myötä varattomien tyttöjen koulua.

Juttu jatkuu kuvan alla.

J.L. Runeberg kirjoitti suuren osan merkittävimmistä teoksistaan Rihkamakadun kodissaan. Täällä syntyi muun muassa Maamme-laulu. Kuva: Outi Paappanen Outi Paappanen

J.L. Runeberg kirjoitti suuren osan tuotannostaan ja monet tärkeimmistä teoksistaan Rihkamakadun kodissa.

– Tiedetään, että hän työskenteli nimen omaan kotona. Kesäisin Kroksnäsissä hän kuljeskeli paljain jaloin ja kävi kalassa. Siellä hän kirjoitti hyvin harvoin, Widjeskog kertoo.

Rihkamakadulla syntyivät muun muassa Jouluilta, Nadeschda, Kuningas Fjalar, vuonna 1846 Maamme-laulu ja vuonna 1848 Vänrikki Stoolin ensimmäinen osa, mitä myytiin ennätyksellisesti.

– Maamme-laulu ja Vänrikki Stoolin tarinat räjäyttivät potin ja toivat runoilijan kansan syvien rivien tietoisuuteen, Widjeskog sanoo.

Viimeistään nyt kaikki Suomessa tiesivät, kuka runoilija Runeberg on.

– Ruotsissa Runeberg oli ollut jo pitkään kulttihenkilö, hän oli ruotsalaisille melkein kuin oma runoilija. Kun Runeberg matkusti 1851 eri puolilla Ruotsia, oli lähestulkoon joka satamassa vastassa laulukuoro ja kunnianosoituksia, Widjeskog kertoo.

Samana vuonna Runebergia alettiin kotimaassa kutsua Suomen kansallisrunoilijaksi.

Myös Fredrika kirjoitti Rihkamakadun talossa.

– Hänellä oli ristiriitainen suhtautumineen omaan kirjoittamiseensa ja julkaisi teoksiaan nimellä -a -g. Ei kuitenkaan tarvinnut aikalaisiltakaan suurta päättelykykyä selvittää, että a viittasi etunimen viimeiseen kirjaimeen ja g sukunimen, Widjeskog kertoo.

Rihkamakadulla Fredrika kirjoitti myös ensimmäisen historiallisen romaaninsa Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä, mutta julkaisi sen vasta 14 vuotta myöhemmin vuonna 1858.

Perhe alkoi vaurastua, kun Runeberg myi teostensa kustannusoikeudet erinomaisella sopimuksella Ruotsiin.

– Rihkamakadun koti pistettiin pian myyntiin ja Runebergit hankkivat 1852 hienon talon empirekaupungin puolelta Aleksanterinkadulta. Salin pietarilainen kalusto ja monia muita huonekaluja tuotiin mukana Rihkamakadulta. Huonekasveja Fredrikalla oli tässä vaiheessa vain kaksi. Niistä hän innostui toden teolla vasta uudessa kodissa, Widjeskog kertoo.

Rihkamakadun taloon perustettiin Runebergien jälkeen tupakkatehdas. Maalaiskunnan kunnantuvaksi se remontoitiin 1928. Tuolloin toisessa kerroksessa oli valtuustosali ja ensimmäisessä kerroksessa maalaiskunnan arkisto ja kanslia. Sittemmin talo toimi grafiikan työpajana, suutarinverstaan työtilana sekä sotainvalidien kokoontumispaikkana. Talo myytiin 2010, minkä jälkeen siihen saneerattiin yksityisasuntoja.

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen.