Talot kertovat: : Venäjän kruununperijä syntyi porvoolaistalon ruokasalissa

Kuva ajalta ennen Aleksanterinkadun siltaa antaa viitettä siitä, millainen maisema oli vielä Vladimir Romanovin syntymän aikoihinkin. Suuriruhtinaan syntymäkoti on kuvassa Aleksanterinakdun oikealla puolella. Porvoon museon kuva-arkisto

Vanhojen seinien sisäpuolelle kätkeytyy lukemattomia tarinoita. Talot kertovat -sarjassa lähdetään aikamatkalle menneisyyteen.

Inka Töyrylä

Loppuvuodesta 1917 elämä Porvoossa kulki kovin arkisten asioiden ympärillä. Historiallinen uutinen maan itsenäistymisestä ei poistanut esimerkiksi sitä seikkaa, että kaupunkilaisilla oli nälkä.

Koko vuosi oli ollut täynnä huolta, epävarmuutta, lakkoja ja pulaa. Elintarvikkeita säännösteltiin. Elettiin levottomia aikoja. Kiialan pellolla oli käyty aseellisia taistelujakin. Sisällissota oli kulman takana.

Huolta oli myös naapurissa. Venäjää yli 300 vuoden ajan hallinneeseen Romanovin sukuun kuulunut suuriruhtinas Kirill Romanov oli paennut perheineen Venäjän vallankumouksen jälkeen Suomeen huhtikuussa 1917. Syytä olikin, sillä maahan jääneet suvun jäsenet vangittiin ja teloitettiin.

Nelihenkinen perhe suuntasi Porvooseen, Haikon kartanossa asuvien pitkäaikaisten ystäviensä von Ettereiden luo, jossa viettivät kesän. Suuriruhtinatar Viktoria oli raskaana ja synnytyksen lähestyessä hän tunsi olonsa epävarmaksi maaseudulla. Niinpä perhe majoitettiin Jokikadun ja Aleksanterinkadun kulmassa yhä sijaitsevaan, vuonna 1849 rakennettuun puutaloon.

– Talossa asui tuolloin Hortlingin perhe, jotka olivat von Ettereiden ystäviä, kertoo talossa lapsuutensa asunut Nina Johansson.

Johansson on kuullut tarinan Romanoveista lukemattomia kertoja.

– Muutimme tähän taloon 1959, kun olin seitsemänvuotias. Romanoveista puhuttiin paljon. Isoäitini oli syntynyt Pietarissa ja Romanovien tarina tuntui ehkä läheiseltä.

Juttu jatkuu kuvan alla.

1849 rakennettu talo on lähes alkuperäisessä asussaan. Kuva: Outi Paappanen Outi Paappanen

Alun perin kauppalaivaston kapteeni A.G. Björkmanin perheelleen kodiksi rakennuttaman talon oli suunnitellut tanskalaissyntyinen puuseppä Peter Liebert, joka piti kaupungissa piirustuskoulua. Kaikkiaan Liebert suunnitteli empirekaupunkiin seitsemän taloa, kolme rantamakasiinia ja pakkahuoneen.

Lähes alkuperäisessä asussaan säilynyt talo edustaa suomalaista empireä tyypillisimmillään. Vain ikkunat on muutettu 1800-luvun lopulla.

– Näille kaikille empiretaloille oli tyypillistä, että keskellä oli iso sali ja pienemmät huoneet oli sijoitettu päätyihin. Ihan kuten naapurissa sijaitsevassa Runebergin kodissakin, Johansson kertoo.

Romanovien käyttöön annettiin talon toisesta päästä keittiö, huone ja ruokasali. Vladimir Kirillovitš Romanov syntyi ruokasalissa 1. syyskuuta 1917 kaupunginlääkärin avustamana.

Tuore isä hellitteli lastaan nimeämällä tämän Porvoolaispojaksi ja porvoolaiset kutsuivat pientä Venäjän valtaistuimen perijää Prinssi Suomeksi.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Helmi Hortling ja August Eklöfin toiseksi vanhin poika Harry Eklöf viettivät häitään Helmi Hortlingin kotitalon pihapiirissä 6.6.1905. Reilu kymmenen vuotta myöhemmin he todistivat pienen suuriruhtinaan syntymää samassa talossa. Kuva: Nina Johanssonin kotialbumi Nina Johanssonin kotialbumi

Pojan syntymän jälkeen perhe palasi Haikon kartanoon, missä ristiäisetkin vietettiin. Seuraavana vuonna he muuttivat takaisin keskustaan, nyt Seurahuoneen siipirakennukseen.

Pikku-Vladimir ehti kasvaa Porvoossa taaperoksi, kunnes perhe muutti 1920 Ranskaan. Paluuta Venäjälle ei enää ollut, mutta Vladimir kasvatettiin ja koulutettiin Venäjän kruununperijäksi. Hän valmistautui koko elämänsä ottamaan vielä jonakin päivänä keisarikruunun vastaan.

Porvoossa Prinssi Suomea ei unohdettu. Vuonna 1951 lähetettiin paikallisesta säästöpankista suuriruhtinas Kirill Romanovin aikoinaan pankin holviin tallettamat kaksi isoa matkalaukkua sekä hopeinen lapsen amme Madridiin, jossa Vladimir Romanov tuolloin asui vaimonsa, kaukasialaisen prinsessa Leonida Bagration von Muchranin kanssa.

Vladimir Romanov kaipasi Porvooseen koko elämänsä. Suomen ensimmäisen kartanohotellin vuonna 1966 Haikkooseen avannut kauppaneuvos Satu Tiivola muistelee, kuinka suuriruhtinas otti yhteyttä jo 1970-luvulla.

– Hän kertoi haluavansa tulla käymään täällä, mutta presidentti Kekkonen ei antanut vierailulupaa. Poliittinen tilanne oli niin herkkä. Meni kaksi vuosikymmentä, kunnes uskalsimme kutsua hänet vieraaksemme.

Maailmalle hajaantuneen Romanov-suvun päämies vieraili perheineen Haikon Kartanossa viimein vuonna 1991.

– Hän oli vieraanamme kolmen vuorokauden ajan. Järjestimme tapahtumia ja näytimme hänelle Porvoota ja Helsinkiä, kävimme paikoissa, joissa Aleksanteri I – yksi suvun keisareista – oli vaikuttanut. Vladimir Romanov täytti vierailun aikana 74 vuotta ja järjestimme suuret, korkeatasoiset juhlat. Minulla oli hallussani hänen äitinsä piirros, jossa Vladimir oli kuvattuna vauvana kastemekossa. Annoin sen hänelle lahjaksi ja hän liikuttui kyyneliin, Tiivola muistelee.

Vierailuun liittyi myös aivan erityinen kohokohta.

– Sain järjestettyä niin, että Vladimir Romanov pääsi katsomaan synnyinkotiaan Jokikadun ja Aleksanterinkadun kulmaan ja käymään huoneessa, jossa hän oli syntynyt. Muistan, että se oli hänelle erittäin merkittävä hetki, Tiivola kertoo.

Hän muistaa suuriruhtinasta lämmöllä.

– Hän oli hieno mies. Arvokas, hyvin korkean tason henkilö, mutta erittäin sydämellinen ja lämmin.

Myös Nina Johansson muistaa hyvin suuriruhtinaan herkistyneen olemuksen, kun hän katseli ympärilleen synnyinkotinsa pihapiirissä.

– Sitten äiti toivotti hänet tervetulleeksi kotiimme. Vladimirilla oli mukanaan vaimo, tytär ja lapsenlapsi, pieni poika, jolle hän kertoi samalla omasta lapsuudestaan. He olivat ihania ihmisiä, kohteliaita ja kiinnostuneita, Johansson muistelee.

Vierailu tapahtui lähes viime hetkellä, sillä suuriruhtinas Vladimir Romanov kuoli sairaskohtaukseen seuraavana keväänä ollessaan vierailulla Yhdysvalloissa. Hänestä ei koskaan tullut keisaria, mutta hänet haudattiin Pietari-Paavalin linnoitukseen Pietariin muiden Venäjän hallitsijoiden joukkoon.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Kuva ajalta ennen Aleksanterinkadun siltaa antaa viitettä siitä, millainen maisema oli vielä Vladimir Romanovin syntymän aikoihinkin. Suuriruhtinaan syntymäkoti on kuvassa Aleksanterinakdun oikealla puolella. Kuva: Porvoon museon kuva-arkisto Porvoon museon kuva-arkisto

Suuriruhtinaan synnyinkoti päätyi paikallisesta sahapohatta August Eklöfistä tunnetuksi tulleen Eklöfin suvun haltuun 1950-luvulla.

– Isäni, August Eklöfin pojanpoika Tom Eklöf lunasti talon itselleen 1969. Isäni vaali Porvoon historiaa ja kirjoitti siitä paljon. Sitä myötä innostus tarttui minuunkin, Johansson kertoo.

Johansson asuu yhä lapsuudenkotinsa pihapiirissä.

– Runebergin koti on aitanaapurimme. Kun olin lapsi, siellä järjestettiin aina suuret juhlat Runebergin päivänä. Talon kaikissa ikkunoissa oli elävät kynttilät. Meidänkin piti laittaa kynttilät ikkunoihin, jotta juhlakansa näkisi ne.

Myös talon vanhat piharakennukset kiehtoivat Johanssonia jo lapsena.

– Minulla oli hevonen ja olisin halunnut tuoda se talon sisäpihalla olevaan talliin. Ennen kaupungissakin oli pihoissa hevosia ja lehmiä ja sikoja. Kaupungin järjestyssääntö kuitenkin muuttui juuri tuolloin 60-luvun alussa, enkä saanut lupaa.

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen.