Talot kertovat: : Lelukaupan nurkassa on sepän ahjo

Vanhojen seinien sisäpuolelle kätkeytyy lukemattomia tarinoita. Talot kertovat -sarjassa lähdetään aikamatkalle menneisyyteen.

Kuvassa vasemmalla näkyvät rakennukset on purettu nykyisen Hanna-Marian alta. Riimikon talo pilkistää pienen pienesti kaarteessa. Kuva on 1900-luvun alusta. Porvoon museon arkisto

Inka Töyrylä

Ei ole loppujen lopuksi kovin kauaa siitä, kun vanha kaupunki – Porvoon matkailun valttikortti – oli syrjäistä ja ränsistynyttä seutua.

– Vanhan kaupungin merkittävyys alkoi laskea, kun uutta kaupunkia eli nykyistä empirekaupunkia ja kauppatoria ryhdyttiin rakentamaan. Tärkeät toiminnot siirtyivät kokonaan toiselle puolelle, vanha kaupunki jäi kaikesta sivuun, museolehtori Hannele Tenhovuori kertoo.

Välikatu on yksi kaupungin vanhimmista kaduista.

– Nimi juontaa juurensa siihen, että aikoinaan Ison Jokikadun kauppatalot ulottuivat koko korttelin läpi, ja niiden makasiinit olivat tonttien yläpäässä Välikadun varrella. Myös kirkkoa ympäröivillä tonteilla oli makasiininsa samalla tavoin tämän kadun varrella, joten tästä tuli nimensä mukaisesti eräänlainen kaupungin ”välikatu”, Tenhovuori kertoo.

Välikadulla sijaitsi muun muassa sepän paja, kenkäkauppa, räätäli ja nahkaliike. Vuosikymmenten saatossa rakennukset rapistuivat.

Välikatu 8:ssa sijaitsevan lelukauppa Riimikon katolla on yhä tuuliviiri, jossa keikkuu hauskan näköinen savuketta poltteleva silinterihattuinen herra.

– Tuuliviiri löytyi tästä rakennuksesta, kun tulimme tänne. Ajattelimme, että se kuuluu katolle. Se on tässä talossa aikanaan taottu, kertoo Riimikon kauppias Riitta Manninen.

Talon menneisyydestä kertoo myös niin ikään huoneen nurkasta löytynyt kadunvarsikyltti. Se on kiinnitetty seinään sisäpihan puolelle.

– Välikadun paja. Sellainen tässä oli 1980-luvulle asti, Manninen sanoo.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Lelukauppiaat löysivät rakennuksesta pajan vanhan kyltin ja kiinnittivät sen seinään sisäpihan puolelle. Kuva: Outi Paappanen Outi Paappanen

Henrik Törnroosin läkki-, pelti-, ja kuparisepänliike aloitti toimintansa talossa 1907.

– Olen kuullut, että paja oli ensin pienempi, mutta Törnroos osti myöhemmin toimintaansa varten muitakin rakennuksia. Metalliverstastoimintaa oli sisäpihallakin. Se oli aika iso toimija vanhassa kaupungissa, Tenhovuori kertoo.

– Sain myös juuri kuulla, että kyseinen Törnroos valmisti pajallaan aikoinaan Porvoon Lucialle ensimmäisen sähkökruunun. Sähköistys siihen tehtiin Borgå El -liikkeessä, Tenhovuori jatkaa.

Vielä pajan viimeisinä vuosina siellä tinattiin kahvipannuja ja kattiloita.

Vanhan kaupungin kaduilla oli vilkasta koko 1900-luvun alkupuoliskon ajan. Vilkkaus oli kuitenkin hyvin toisen tyyppistä kuin tänä päivänä.

– Vanha silta oli ainoa kulkutie kaupunkiin länsipuolelta. Vanha kaupunki oli siis liikenteellisesti merkittävää aluetta. On ollut menoa ja meininkiä, kun kaikki liikenne bussiliikennettä myöten on kulkenut sitä kautta, Tenhovuori sanoo.

Mannerheiminkadun sillan valmistuminen vuonna 1957 oli viimeinen niitti vanhan kaupungin alennustilalle.

– Käsittääkseni 1960- ja osin 70-luku oli aikamoisen villiä meininkiä vanhassa kaupungissa. Kun liikennevirrat siirtyivät uudelle sillalle keskusta-alueelle, vanhan kaupungin painoarvo ja merkittävyys kauttakulkualueenakin muuttui merkittävästi, Tenhovuori kertoo.

Tenhovuori sanoo, että hurjimpina vuosina vanhassa kaupungissa oli tiettävästi niin sanotusti jatkuva Happy Hour.

– Olen kuullut, että osa vanhasta kaupungista oli niin sanottujen punaisten lyhtyjen ja salakapakoiden aluetta. Sen tyyppistä toimintaa täällä olisi harjoitettu ainakin joillakin kujilla ja kaduilla.

Vanhan kaupungin rakennushistoriallinen arvo ymmärrettiin vasta 1970-luvulla, jolloin aluetta ryhdyttiin pelastamaan.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Välikatu kuvattuna suunnilleen samasta kohdasta, kuin 1900-luvun alun kuva. Riimikko on hieman piilossa keltaisen Hanna-Marian talon takana vasemmalla. Kuva: Outi Paappanen Outi Paappanen

Työ oli hidasta. Rakennuksissa oli ulkovessat ja monin paikoin katot vuotivat. Muitakaan mukavuuksia ei ollut.

Riitta Manninen vuokrasi Riimikon talon yhdessä miehensä Mikko Mannisen kanssa 1986.

– Ihastuimme tähän rakennukseen. Oli sellainen ajatus, että ei tarvitsisi mennä oikeisiin töihin, jos perustaisi lelukaupan, Riitta Manninen naurahtaa.

Vanha paja oli ollut pari vuotta tyhjillään. Seinät olivat miltei pikimustat, osassa rakennusta ei ollut edes lattiaa. tekemistä riitti.

– Oli kova pakkanen, eikä täällä ollut mitään lämmitystä. Ahjoa emme uskaltaneet käyttää.

Vanha ahjo on maalattu valkoiseksi. Katon rajaan, aivan nurkkaan on jätetty esiin pieni alue vanhaa mustunutta hirsiseinää muistuttamaan menneestä.

–  Katto oli pellitetty palovaaran vuoksi. En tiedä, koska tämä talo on rakennettu, mutta olen kuullut, että tämän rakentamisessa olisi käytetty vuoden 1760 suuresta palosta säästyneitä hirsiä. Aivan alunperin tämä on rakennettu ilmeisesti karjasuojaksi, Manninen kertoo.

Lelukaupan pienessä takahuoneessa oli pajan konttori.

– Siellä on vieläkin jäljellä alkuperäinen kynnys ja lattia, askelien kuopalle kuluttama.

Toisessa päädyssä, Riimikon nykyisen laajennusosan paikalla oli ollut ennen Mannisia pyöräkorjaamo, seppä Törnroosin töitä sekin.

– Sisäpihalla oli vielä kiinnitysrenkaita kengitettäväksi tuotavia hevosia varten. Mitään sepän tarvikkeita täällä ei ollut enää jäljellä, mutta minkinloukkuja oli hirveän paljon.

Kun Manniset avasivat lelukauppansa, oli katu vielä hiljainen.

–  Olen kuullut, että Simolin olisi aikoinaan halunnut ottaa tämän kadun parkkipaikaksi. Museo oli älähtänyt, eikä suunnitelma onneksi ollut toteutunut. Sen sijaan katu oli asvaltoitu, autot ajoivat edes takaisin, turismi oli vähäistä. Myöhemmin katu remontoitiin ja sitä laskettiin 30 senttiä alaspäin. Sitä ennen vesi tuli sateella eteiseen. Pikkuhiljaa elämä vanhassa kaupungissa alkoi sitten vilkastua, Manninen sanoo.

Savuketta tuprutteleva silinteripäinen herra tuuliviirissä on vanhan pajan peruja. Se muistuttaa yhä menneestä Riimikon katolla. Kuva: Outi Paappanen Outi Paappanen

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen.