Paikalliset

Talot kertovat: : Apteekkina muistettu talo olikin sokeritehdas

Vanhojen seinien sisäpuolelle kätkeytyy lukemattomia tarinoita. Talot kertovat -sarjassa lähdetään aikamatkalle menneisyyteen.

Sokeritehtaaseen tuli myöhemmin apteekki. John Granlundin 1900-luvun alussa ottamassa kuvassa ovat apteekin edustalla polkupyöränsä kanssa konttoristi Hugo Winter sekä ateekkari Emil Mikander Kerstin-tyttärensä kanssa. Sokeritehtaan ajalta ei ole kuvaa. Porvoon museon kuva-arkisto

Inka Töyrylä

Mannerheiminkadun ja Piispankadun kulmassa sijaitseva vaaleanpunainen kivitalo on hieman vinossa. Sen yksi nurkka ujuttautuu jalkakäytävälle kuin kiusallaan. Ovesta leijuu ruuan tuoksu.

– Tämä talo antoi nimen liiketoiminnallemme. Yritys Bistro Gustafin takana on nimeltään Sokeritehtaan ravintolat, ravintoloitsija Mika Gehör kertoo.

– Moni luulee, että tämä talo on rakennettu apteekiksi. Talon alkuperäinen historia on ollut useimmille yllätys, Gehör sanoo.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Mannerheiminkadun ja Piispankadun kulmassa sijaitseva talo on muuttanut väriä, mutta muutoin se on melko ennallaan. Suurimmat muutokset on tehty sisätiloissa. Inka Töyrylä

Menestynyt porvoolainen liikemies ja laivanvarustaja Henrik Linderth rakennutti 1822 valmistuneen talon halutessaan laajentaa toimiaan. Hän oli ostanut Viipurin sokeritehtaasta koneet ja laitteet ja päätti perustaa oman sokeritehtaan. Yksi sellainen kaupungissa jo oli, mutta Linderth ei siitä piitannut.

– Sokeri oli arvostettua, kyllä sitä kannatti valmistaa. Entisajan sokeritehdas oli kaupungissa aikamoinen manufaktuuri, Porvoon museon eläkkeellä oleva johtaja Merja Herranen kertoo.

Linderthin tehdas käynnistyi syksyllä 1822. Hän oli jo haetuttanut omalla kolmimastoisella Freden af Borgå -parkkilaivallaan ruokosokeria Espanjasta, Portugalista ja Rio de Janeirosta, ja talven aikana siitä keitettiin sokeritoppia.

Linderthillä oli kunnianhimoinen tavoite tuottaa yhtä hyvää ja halpaa sokeria kuin ulkomaiset tuottajat, ja täyttää ainakin puolen Suomen kekosokerin ja siirapin tarve. Vuodessa hän kaatoikin paikallisen kilpailijansa – Johan Solitanderin omistaman Vanhan Sokeritehtaan – uutteralla hintakilpailulla.

Sokeritehtaan työntekijät asuivat tehtaan alueella pienissä puurakennuksissa. Linderth itse oli porvoolaisten suosima, hauska seuramies, jonka kotona järjestetyistä juhlista puhuttiin aina pitkään.

Tehtaan toiminta oli menestyksekästä, mutta tulipalot aiheuttivat ongelmia. Sokerin keittäminen ja toppien kuivaaminen olivat riskialtista työtä.

Linderth oli jälleen tuonut Rio de Janeirosta 109 laatikollista raakasokeria ja valmistanut siitä 3000 kekoa puhdistettua sokeria, kun tulipalo tuhosi marraskuussa 1832 tehtaan koneineen ja sisustuksineen. Samalla paloi suuri osa koko sokerivarastosta. Talon paksut seinät kuitenkin säästyivät, joten Linderth sai tehtaan pian uudelleen käyntiin.

Loppu kuitenkin häämötti jo. Linderth kuoli 1835 vain 55 vuoden iässä. Hänen leskensä pyöritti tehdasta vielä muutaman vuoden ajan.

– Linderthin perikunta myi tyhjilleen jääneen rakennuksen vuonna 1841 apteekkari Hougbergille. Nyt alkoi talon pitkä apteekkihistoria, Herranen kertoo.

Näihin aikoihin juontaa myös jalkakäytävälle kurottuvan nurkan tarina.

– 1840-luvulla tehtiin uusia katulinjoja. Sokeritehdas oli rakennettu vanhan kadun mukaisesti, Herranen kertoo.

Taloa määrättiin lyhennettäväksi seitsemän kyynärän verran, jotta se mahtuisi uuden kadun varteen. Apteekkari Hougbergin ansiosta seiniin ei kuitenkaan koskettu. Olkoonkin, että talo nykyisin näyttää olevan hieman vinossa kadun muihin rakennuksiin verrattuna.

Taloon on tehty aikojen saatossa vain pieniä muutoksia. Kolmas kerros rakennettiin 1911 arkkitehti Valter Thómen piirustusten mukaan.

– Apteekki toimi tässä lopulta yli sadan vuoden ajan. Meillä käy aina välillä asiakkaita, jotka kertovat käyneensä täällä apteekissa pikkutytöstä asti, Gehör kertoo.

Vanha Apteekki muutti tien toiselle puolelle uuteen liiketaloon 1988. Sen jälkeen Sevilla aloitti rakennuksen alakerrassa ravintoloiden aikakauden. Nykyinen Bistro Gustaf avattiin 2017.

Aikaisemmin apteekkarin asuntona palvellut keskikerros on rakennuksen omistavan Aktia-säätiön käytössä. Yläkerrassa on yksi kaupungin suurimmista kokoustiloista. Siellä on yhä näkyvillä alkuperäiset kattorakenteet.

– Siellä voi järjestää vaikka 140 hengen juhlat. Monelle se on yllätys, sillä kolmas kerros näyttäytyy ulospäin vain matalina vintti-ikkunoina, Gehör kertoo.

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen.