Katso video: Kanadan intiaani Hagwil-Gáax veistää toteemipaalua porvoolaisen Riku Hämäläisen kotipihalla toteemityöpajassa

Kuusen vaalea pinta muuttuu isku iskulta elävämmäksi. Tuohon alimmaksi tulee karhu kannattelemaan koko komeutta. Tuossa hahmoaan hakee kotka, tuossa susi. Talttojen äänet rytmittävät lennokasta puheensorinaa metsäisen omakotitalon pihamaalla.

Ollaan Riku Hämäläisen kotona Anttilassa. Katoksen suojissa veistetään toteemipaalua pienessä intiaanikylässä Kanadan länsirannikolla kasvaneen tsimshian-heimoon kuuluvan intiaanin, taiteilija Edward E. Bryantin johdolla.

Paalulle on katsottu paikka Hämäläisen omakotitalon etupihalta. Mikä sen viesti on?

– Tervetuloa, vastaa Hämäläinen.

Toteemipaalut eivät ole uskonnollisia esineitä, vaan ne kuvastavat menneitä aikoja ja suvun tai klaanin historiaa. Niitä on pystytetty niin seremonialliseen käyttöön sisäänkäynteihin, mutta käytetty myös asumusten tukirakenteina.

Hämäläinen saa pihaansa toteemin, jonka materiaali on peräisin omaan takapihaan rajoittuvasta metsästä. Yhdessä taiteilijan kanssa on sovittu, mitä hahmoja toteemiin kaiverretaan. Valinta on osunut eläimiin, joita esiintyy niin Kanadassa kuin Suomessakin.

Toteemi pystytetään elokuun lopussa paikoilleen juhlavin menoin.

Hämäläinen on intiaanikulttuurin tutkija ja Suomen intiaaniyhdistyksen puheenjohtaja. Veistopaja on pitkään suunniteltu, toteutunut haave.

Yhdistyksen jäseniä yhdistää kiinnostus intiaaneihin. Sama pätee paikalle saapuneisiin veistäjiin.

Taiteilija Bruno Maximus haluaa tutustua puun työstämisen tekniikkaan. Häntä kiinnostaa, miten puu antautuu muokattavaksi.

Panu Tuomikko iskee puuvasaralla talttaa ja kertoo samalla, että haluaisi tehdä dokumentin fintiaaneista, Amerikan alkuperäisväestön ja maahanmuuttaja-suomalaisten jälkeläisistä.

Myös Lauri Pitkänen on taiteilija. Hän veistää ja kuvaa metsänpeikkoja taiteilijanimellä Hiidenliekki.

Pölkyn äärellä ajatus vapautuu ja juttu lentää. Keskustelu polveilee käden oikeasta veistoasennosta Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kohtaloon ja karjalan evakoihin.

Maximus kuvaa, että toteemipaalun veistämisen kautta saa upeasti yhteyden luontoon: siinä muokataan käsin läheltä hankittua luonnon materiaalia. Hän myös ihailee intiaanitaiteilijan ammattitaitoa. Bryant on tehnyt itse omat työkalunsa kekseliäistä materiaaleista.

Pitkänen käyttää myös omassa taiteessaan paljon puuta. Parasta veistämisessä on flow-tila.

– Huoletta saattaa mennä neljä tuntia, ja yhtäkkiä huomaa, että on hirveä nälkä.

Hän on täysin lumoutunut puusta materiaalina. Puuta ei voi luoda 3D-tulostimella.

– Puussa jokainen neliömillimetri on uniikki. Kaikkine pienine virheineen ja korjauksineen puusta tulee yksilöllinen kappale, jota on yksi maailmassa. Ehkä tämä on tällaista käsityöläisen romantisointia, mutta se on pahasti vienyt minut mukanaan.

Yhdistyksen mukaan nyt on ensimmäinen kerta, kun Amerikan alkuperäiskansaan kuuluva taiteilija veistää kokonaisen toteemipaalun Suomessa. Samalla pidetään työpaja, johon on saanut ilmoittautua mukaan etukäteen.

Edward E. Bryant on syntynyt Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa pienessä Lax Kw Alaamsin intiaanikylässä. Hänen isovanhempansa kasvattivat hänestä perinnetietoisen, ja hän hyödyntää ja ylläpitää perintöä taiteensa avulla.

Bryant on käynyt kerran aiemmin Suomessa. Hän osallistui vuonna 2002 Designmuseon puuaiheiseen näyttelyyn.

Suomen intiaaniyhdistyksen tarkoituksena on tehdä tunnetuksi Amerikan alkuperäiskansoja sekä heidän historiaansa.

Yhdistyksen puheenjohtaja Riku Hämäläisen väitöskirja käsittelee intiaanien kilpiä ja karhusymboliikkaa.