Talot kertovat: : Porvoolaislelut niittivät mainetta, nykyisessä Pomo-talossa sijainnut Lelupaja oli iso työllistäjä

Vanhojen seinien sisäpuolelle kätkeytyy lukemattomia tarinoita. Talot kertovat -sarjassa lähdetään aikamatkalle menneisyyteen.

Porvoon Naisopisto kuvattuna noin 1920-luvulla. Ennen kuin rakennus otettiin kokonaan koulun käyttöön, siinä toimi muutaman vuoden ajan Porvoon museo/kuva-arkisto

Inka Töyrylä

Aleksanterinkadun varrella keltaisena kohoava Pomo-talo on tunnettu opiskelijoistaan vuodesta 1912 asti. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä Porvoon Naisopisto, jossa Miss Suomi Armi Kuuselakin opiskeli. Nykyisin rakennus on muun muassa Careerian käytössä.

Mutta kuinka moni muistaa, että Pomo-talossa on toiminut myös lelutehdas?

Porvoossa valmistettuja leluja on yhä tallella eri puolella maata. Suomenlinnan Lelumuseon johtaja Petra Tandefelt tuntee porvoolaislelut hyvin.

– Tehdas oli nimeltään Suomalainen Lelupaja. Meillä on tehtaan leluja esillä aika paljon, etenkin kovitetusta pahvista tehtyjä ja maalattuja nuken mööpeleitä. Ne ovat tyypillisesti valkoiseksi maalattuja ja ornamentiikalla koristeltuja, jugendtyylisiä. Juuri keväällä näin viimeksi Lelupajan nukkekaluston antiikkikauppiaan luona, Tandefelt kertoo.

Suomalainen Lelupaja sai alkusysäyksensä Helsingissä 1907, kun taidemaalari John Engelberg yritti turhaan etsiä kelvollista nukenkalustoa tyttärelleen. Lopulta hän päätti valmistaa sen itse.

Idea poiki toisen ja pian Engelberg ryhtyi perheensä avustamana valmistamaan kotonaan pahvisia leluja. Tavoitteena hänellä oli suunnitella ja tehdä maailmanmarkkinoita hallitsevien saksalaisten läkkipeltilelujen ohelle kestäviä ja kauniita leikkikaluja. Engelberg kehitteli tarkoitusta varten erityisen kovitetun pahvin, jonka patentoi.

– Samoihin aikoihin syntyi useita lelutehtaita, joilla kaikilla oli sama missio. Sanottiin, että "tehkäämme lapsille kotimaisia leluja, ettei tarvitse ostaa ulkomaan rihkamaa". Tämä liittyi osaltaan itsenäisyysaatteeseen ja siihen, että osaamme itse ja pärjäämme. Kaikki sen ajan lelut puhuvat vähän samaa kieltä. Valitettavasti kotimaisia lelutehtaita ei ole juurikaan tutkittu laajemmin, Tandefelt kertoo.

Lelupajan lelut herättivät laajaa kiinnostusta. Yritys siirtyi Porvooseen, kun toiminnan kasvaessa leluja ei mahduttu enää valmistamaan perheen kotona. Tammikuussa 1912 toimintaa laajennettiin jälleen ja yritys osti Aleksanterinkadun ja Vuorikadun (nykyinen Linnankoskenkatu) kulmasta tarkoitukseen sopivan modernin tiilirakennuksen, joka oli valmistunut 1902 Porvoon Uudeksi Panimoksi. Engelbergin onneksi panimo kuitenkin oli juuri mennyt konkurssiin.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Nykyisin Lelumuseon talo tunnetaan osana Pomo-taloa. Juha Perämäki

Uudessa tehtaassa valmistettiin pahvityökoneilla Engelbergin suunnittelemien lelujen osia, joita oli liimaamassa ja naulaamassa noin 40 työntekijää. Engelberg teki itse leluihin koristelut.

Kerrotaan, että lääkäri tarkasti työntekijöiden terveydentilan säännöllisesti, etteivät lapset saisi lelujen välityksellä tarttuvia tauteja, kuten tiedettiin tapahtuneen ulkomaisilla leluilla leikittäessä.

Engelbergit asuivat talon ylimmässä kerroksessa ja John Engelberg toimi tehtaansa taiteellisena johtajana. Osa rakennuksesta annettiin vuokralle Porvoon Naisopistolle.

– Saksalaisiin leluihin verrattuna Lelupajan leikkikalut olivat arkisia ja käytännöllisiä. Materiaaleina käytettiin puuta ja pahvia, nuken päitä ei tehty posliinista vaan paperimassasta, Tandefelt kertoo.

Valikoimissa oli monenlaisia puisia ja pahvisia leluja, kuten nukketaloja, autoja, junia, pelejä, huonekaluja nukeille ja paljon muuta. Vuoden 2013 kuvastossa esiteltiin myös eläinleluja, kuten "sisilisko, joka liikuttaa vetäissä häntäänsä" sekä "wekkulikarhu, joka potkii nuorasta nykiessä"

Leluja myytiin Porvoossa tehtaanmyymälän lisäksi liikkeessä Jokikadulla sekä torikojussa. Lisäksi niitä toimitettiin useisiin kaupunkeihin eri puolille maata.

Suomalainen Lelupaja Oy ei kuitenkaan viipynyt Porvoossa kuin hetken. Se muutti jo 1915 Sortavalaan, jossa se yhdistyi Helylä Oy -nimiseen yritykseen. Yhtiö meni konkurssiin 1935.

Lelupajalta tyhjentyneet tilat otettiin nopeasti Naisopiston käyttöön ja vuoden 1916 alkajaisiksi opisto osti koko rakennuksen koulutaloksi. Lisärakennus valmistui koululle 1964.

Porvoon Naisopisto lakkautettiin 1972 ja sen tilalle perustettiin Porvoon Matkailu- ja ravintola-alan oppilaitos.

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen.