"Palkkaa taiteilijoille" – Antti Nylén joutui riivaajan valtaan ja maistoi menestystä, mutta parempaa tulevaisuutta ei ole

Antti Nylén on toista kertaa Runeberg-palkintoehdokkaana. Ehdokkuuksien välillä hän on tajunnut joutuneensa ansaan. Juha Perämäki

Samu Karvala

HELSINKI | Kirjailija Antti Nylénin Häviö on alallaan menestyneen, mutta silti köyhän aikuisen miehen puheenvuoro.

– Aloin 2014 tajuta, että olen yli 40-vuotias ja olen saavuttanut taiteilijana kuta kuinkin kaiken sen, minkä voin saavuttaa. Silti olen kurjassa yhteiskunnallisessa jamassa, velkoja, rahahuolia ja vitutusta, eikä tämä tästä parane, Nylén toteaa.

Maunulalaisessa rivitalossa puolisonsa ja kahden teini-ikäisen lapsensa kanssa asuva kirjailija on tosissaan. Runeberg-palkintoehdokkaaksi päässeessä teoksessaan hän kertoo omasta tiestään taiteilijaksi, jonka illuusiot ovat haihtuneet, joka on tullut petetyksi työnantajansa – yhteiskunnan taholta.

– Suurin taiteilijapalkka Suomessa on viisivuotinen apuraha, jonka saavat aniharvat ja jota pidetään merkittävänä tunnustuspalkintona. Se on suuruudeltaan 1 300 euroa kuukaudessa, joka on siis noin puolet lastentarhanopettajan peruspalkasta, jonka pienuutta kauhistellaan säännöllisesti, Nylén sanoo.

Huomattava osa taiteilijoista pääsee apurahan piiriin vain lyhytaikaisesti – Nylén nautti 3-vuotista apurahaa 2013–15.

Jos valtiolta ei riitä rahaa taiteilijoille, miksi sitä riittää luokanopettajille tai ylikonstaapeleille.

Kuitenkin vain ani harvalla taiteilijalla on mahdollisuus elättää itsensä saati perheensä taiteellisella työllään. Niin kauan kuin taidetta pidetään ammattina, johon jopa kouluttaudutaan, siitä pitäisi kaiken järjen mukaan saada palkkaakin.

Ja sitä Nylén nyt vaatii kaikille taiteilijoille. Hän ei suostu olemaan nöyrä ja kiitollinen vähästä, vaan pyrkii ärsyttämään niin rahaeliittiä kuin kansan syviä rivejäkin.

– Suomessa keskusteltiin ihan oikeasti taiteilijapalkasta 1960–80-luvuilla. Viimeisinä vuosikymmeninä voiton on perinyt kapitalistinen väite, että rahasta on pulaa, vaikka sitä on kaikkialla enemmän kuin koskaan. Jos valtiolta ei riitä rahaa taiteilijoille, miksi sitä riittää luokanopettajille, pelastustyöntekijöille tai ylikonstaapeleille, Nylén ihmettelee.

Nylénin esityksen mukaan reilun 2 000 euron taiteilijapalkkaa pitäisi maksaa kaikille 33 vuotta täyttäneille taiteilijoille.

– Se toisi koko ammattikunnalle olemassaolon oikeutuksen, vähentäisi keskinäistä kateutta ja tuottaisi jatkossa loistavaa taidetta.

Nylén on ollut työttömänä tai "oikeissa" töissä viimeksi 1990-luvulla. Hän työskentelee koko ajan, mutta hänellä on aina rahapula.

– Tämä ei ole kutsumus, tämä on kohtalo. Vapaan valinnan mahdollisuutta ei ollut.

Häviö on sanataidetta, mutta tyly ja karu tekijänsä täysin allekirjoittamalla tavalla. Tehoa lisää, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, eikä Nylén pyöristele sanomaansa fiktiolla.

– Jatkuvaa rahapulaa korostava kuritalous ilmoittaa osalle ihmisistä, että te olette paskaa. Samaan aikaan Prismat ovat 24 tuntia auki ja pidetään itsestäänselvyytenä, että kaikilla on varaa asioida siellä aivan koko ajan. Suomen Pankin ei pitäisi palvella kansainvälistä kapitalismia, vaan voisi painaa muutaman miljardin ja jakaa sen kansalaisille.

Ilmastonmuutos on noussut todella suomalaisten arkikeskustelunaiheeksi vasta tänä vuonna. Kasvissyöjänä tunnettu Nylén on julkaissut vegaanisen lastenkirjan Eino ja suuri Possukysymys. Vanhemmista kirjoistaan häneen on poltettu ankeilijan maine, koska hän ei usko ongelmien ratkeavan ihmisen vapaalla valinnalla.

– Jos vaikkapa norsujen tappaminen ei olisi kiellettyä ja rangaistavaa, ihminen tappaisi norsuja. Jos saaliinhimoisen lajin käytöstä halutaan muuttaa, tarvitaan sanktioita.

Nylén on roomalaiskatolisen kirkon jäsen, jota Suomessa ei ymmärretä lainkaan. Uskontokritiikki on kuitenkin toistaiseksi vaimentunut – syyksi mies arvioi älymystön varovaisuuden hyökätä uskontoja vastaan kulttuurisesti yhä monimuotoisemmassa Suomessa.

Synkistä näkemyksistään huolimatta Nylén ei vaihda alaa, kouluttaudu vaikkapa lähihoitajaksi. Hän on taiteen – riivaajan – valtaama.

– Minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa, sanoo seuraavaa teostaan suunnitteleva Nylén.

– Mieluummin teen tätä kuin istun täysin järjettömän kuuloisissa kiky-päivissä. Minusta on selvää, että jotkut asiat ovat nyt paremmin kuin ennen ja monet paljon huonommin kuin ennen. Ihmiskunta on aivan yhtä valmis raakuuksiin kuin 1200-luvulla.