Vuoheen on helppo hurmaantua – uusi opas perehdyttää sympaattisen lemmikin hoitoon ja sielunmaisemaan
8
Uusimaan toimittaja Mia Grönstrand rakastui kiltteihin mutta kekseliäisiin vuohiin jo kauan sitten. Inka Töyrylä
Katso isompi kuvaSeurallinen vuohi on suosittu lemmikki. Se on huomattavasti helpompi kuin hevonen tai lehmä. Kutut pitävät perheen maidossa, rupukit ovat muuten vain hauskoja seuralaisia. Inka Töyrylä
Katso isompi kuvaVuohi on kiltti ja seurallinen ja melko helppohoitoinen lemmikki, joka tulee usein toimeen myös muiden eläinten kanssa. Inka Töyrylä
Katso isompi kuvaMoni tuore vuohenomistaja kompastuu ruokintaan. Vuohi pärjää melko vaatimattomilla eväillä. Liian voimakas ravinto voi sairastuttaa sen. Inka Töyrylä
Katso isompi kuvaMatti ja Ukko ovat rupukkeja eli kastroituja pukkeja. Seuralliset vuohet rakastavat rapsutuksia ja osallistuvat mielellään kaikkeen, mihin ne suinkin otetaan mukaan. Inka Töyrylä
Katso isompi kuvaÄlykäs ja puuhakas vuohi vaatii virikkeitä ja pitävän aidan. Ukko löysi taannoin kesälaitumen aidasta vuohenmentävän kolon ja karkasi kahtena yönä. Siinä menivät kaikki mansikan taimet ja puoli omenapuuta. Talvisin ne saavat päivisin ulkoilla pihalla vapaanakin, kun ei ole pelkoa puutarhan puolesta. Inka Töyrylä
Katso isompi kuvaSarvekas Matti on kaksikosta varautuneempi, sarveton Ukko touhukkaampi. Erilaiset persoonat täydentävät hyvin toisiaan. Sarvien kasvu lakkaa, kun pukki kastroidaan. Kaikille vuohille - kuten Ukolle - sarvia ei kasva lainkaan. Inka Töyrylä
Katso isompi kuvaMatti ja Ukko kulkevat mukana metsäretkillä kuin koirat. Mia Grönstrand sanoo vuohen olevan oiva lemmikki myös monelle omavaraisuudesta haaveilevalle, sillä muutaman pienen vuohen hankinta on lypsylehmiä helpompaa. Vuohi saatetaan hankkia myös hevosen kaveriksi. Inka Töyrylä
Inka Töyrylä
| Päivitetty
LOVIISA | Ukko ja Matti seuraavat Mia Grönstrandia kuin koirat. Ne kulkevat metsätiellä vapaana, haukkaavat tupon ruohoa ja kipittävät taas kiltisti perään. Syksyllä ne tulevat mukaan sieni- ja marjametsään. Osa saaliista hupenee parempiin suihin, mutta ainakin retkiseura on mainiota.
Kun Grönstrand toi pihaan ensimmäiset vuohet, hän ei tiennyt niistä mitään.
– Pihapiirissä oli umpeenpusikoitunut vanha vasikkalaidun. Naapurin ratsastustallilla oli vuohia, joten siellä heräsi ajatus maisemanhoitajista. Ajattelin, että ne olisivat vähän kuin lampaita, hoitaisivat itse itsensä. Viipyisivät kesän ja lähtisivät pois, Grönstrand kertoo.
Liisi ja Evita aloittivat työnsä ja tekivät sen hyvin. Syksyllä sovittiin, että kaksikko jäisi pysyvästi perheeseen.
– Siihen mennessä olin törmännyt jo moneen kysymykseen. Ensimmäisenä tuli karvaongelma, joka pelästytti. Osoittautui, että vuohi oli paikalliselle eläinlääkärille aivan vieras eläin. Lopulta kuitenkin selvisi, että talvikarva vain lähti vähän tavallista rajummin, eikä hätää ollutkaan, Grönstrand kertoo.
– Huomasin nopeasti, että vaikka vuohi on maalla suosittu lemmikki, siitä ei juurikaan ole kirjatietoa. On Uma Aaltosen sinänsä sympaattinen, mutta lypsykuttuihin keskittyvä kirja Kuttu ja kutunpito 1970-luvulta ja eläinlääkäri Heikki SirkkolanSairaan kipeä vuohi. Mutta sellaista yleistasolla liikuskelevaa perusteosta, johon voisi palata aina uudelleen ja uudelleen ja selailla tarvittaessa, ei ollut.
Ruokinta oli toinen kompastuskivi.
– Ihmisillä on lähtökohtaisesti tarve ruokkia lemmikkinsä hyvin ja vähän hemmotellakin niitä. Minäkin annoin herkkupalaksi hunajalla voideltua näkkileipää. Vuohi kuitenkin voi parhaiten melko vaatimattomalla ravinnolla.
Apu löytyi netistä, Vuohifoorumilta, jossa vuohenomistajat keskustelivat keskenään.
– Myöhemmin keskustelu siirtyi Facebookiin. Siellä ongelmana on, että tieto jää uuden alle, samoja kysymyksiä kysytään yhä uudelleen ja uudelleen. Tyypillisimmät kysymykset ovat: kuinka pääsen alkuun ja mistä saan tietoa, Grönstrand kertoo.
Liisi ja Evita elivät noin 14-vuotiaiksi. Niiden seuraajat, Ukko ja Matti ovat nyt kolmevuotiaita. Vuosien aikana kertynyt tieto ja kokemus niin pötsiongelmista kuin sorkkien leikkaamisestakin alkoi hiljalleen muotoutua ajatukseksi, jonka voisi sitoa kansien väliin.
– Aloin miettiä, että jos kukaan muu ei kerran tee tällaista kirjaa, teen sen sitten itse, Grönstrand sanoo.
Työ alkoi kaksi vuotta sitten. Grönstrand etsi käsiinsä kaiken mahdollisen tiedon ja alkoi koota tiivistä, selkeää tietopakettia. Nyt ilmestynyt kirja on myös kunnianosoitus Facebookin Vuohet.net -jäsenille.
– Ryhmä on ihana! Siellä jaetaan niin kommellukset kuin onnistumiset, tällainen vertaistuki on todella tärkeää. Ryhmä oli myös suurena apuna kirjan valmistumisessa.
Grönstrand laati kirjaa varten kyselyn ja lähetti sen vuohiväelle. Kyselyyn vastanneiden ääni kuuluu kirjassa nyt kokemuksina ja vinkkeinä.
Vuohi – Rapsuta ja rakastu -kirjan voi tilata www.maahenki.fi ja www.heinapojat.fi.
8
