Sakta Fartenissa herätellään veneitä talviunilta – myrkkymaalia ja pintavahaa kuluu urakalla

Pertti Nummela ja Juha Laitinen huolsivat vanhaa ruotsalaista saaristoristeilijä Lottaa, joka on peruja Tukholman merimuseosta ja tuttu näky Suomenlahden rannikolla. Laura Heino

Laura Heino

PORVOO | Kevätaurinko on hieraissut silmiään ja saanut veneitä esiin pressujen alta Sakta Fartenissa.

Alkuviikon lämpöaalto sai lukuisat veneenomistajat viimeistelemään, jatkamaan tai ainakin aloittamaan paattiensa keväthuollon.

Sakta Fartenissa huollettiin veneitä kuntoon maanantai-iltapäivän auringossa. Riveistä paljastuu monenlaisia aluksia; vanhaa saaristoristeilijää, purjevenettä, huvivenettä... Yhtä kaikki, vain harvassa on enää pressu päällä.

Vesillelasku lähestyy usealla. Merille halutaan ja pian.

– Juuri öljysin istuinlaatikot. Muuta ei puutu, kertoi maanantaina Tom Korkolainen, jonka Feie-perhepurjevene suunnitellun aikataulun mukaan on ollut vesillä jo keskiviikosta lähtien.

Vuodesta 1983 Feiellä seilanneelle Korkolaiselle purjehduksesta tuli elämänmittainen harrastus vuosia aikaisemmin hänen toimiessaan meripartiossa.

– Meripartiosta sain harrastuksen ja opin.

Kokenut seilori ohjeistaa myös aloittelevia merenkävijöitä merenkulkukursseille sekä harjoittelemaan aluksi kokeneemman kanssa.

Feien kapteeniin jos kehen sopii lausahdus ”Kaikki paitsi purjehdus on turhaa”. Mies kiertää oivasti kysymyksen siitä, missä määrin rakas harrastus vaatii taloudellista ja ajallista uhrautumista.

– Täällä on upeaa olla keväisin, Korkolainen hymyilee.

Hiukan nopeampia vesillelaskussa olivat Merja ja Christer Blomqvist, joiden Liselle-purjevene laskettiin Porvoonjokeen maanantai-iltapäivällä.

– Tarkoituksenamme on toukokuun lopulla lähteä neljäksi kuukaudeksi Itämerelle, Merja kertoo.

Lisellen keväthuolto on vienyt useita viikkoja. Merjalla on vinkkejä ensimmäisiin venekesiin valmistautuville.

– Pohjan myrkkyvärit ovat tärkeitä ja veneen vahaus, jotta pinta kestää. Sisällä käsittelin pinnat etikkavedellä.

Toisaalla hieman erilaisen aluksen huollosta tietävät Pertti Nummela ja Juha Laitinen Miehet hääräävät työn touhussa vanhan, vuoden 1937 ruotsalaisen saaristoristeilijä Lotan ympärillä.

Puinen purjealus on peräisin Tukholman merimuseosta ja kulkeutunut Nummelalle tämän enolta. Alus on edesmenneen ruotsalais-norjalaisen venerakentaja Jac M. Iversenin käsialaa.

Aluksessa ei ole painoköliä, minkä vuoksi sillä ei voi seilata avomerellä. Tuttu näky Lotta kuitenkin on monelle merenkävijälle. Kesällä luvassa on edestakaisin purjehdusta eteläisellä rannikolla. Miehet ovat suuntaamassa akselille Loviisa-Porvoo-Helsinki-Inkoo.

Kaksikko tuntuu tietävän, miten komea puuvene lipuu parhaimmillaan ja kauneimmillaan rannikkovesillä. Sitä ennen riittää huollettavaa. Aivan samoin alusta ei voi kesäretkille valmistella kuin muoviveneitä.

– Pitää muistaa puhdistus, konehuolto sekä pintojen lakkaus. Öljyt on vaihdettava. Pilssipumput ovat tärkeä yksityiskohta tarkistaa joka kevät. Ja sinkkianodit…, Nummela ja Laitinen luettelevat.

Asianmukaiset varusteet on myös hyvä muistaa. Fredrik Ramsay teki maanantaina pohjustusta myrkkymaalille Isola-purjeveneensä köliin hengitysmaski kasvoillaan. Myrkkymaali suojaa pohjaa esimerkiksi näkeiltä.

– Ehkä kesäkuuksi saan tämän vesille, hän toteaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.