Porvoon malli haussa – varhainen tuki ja tiimityö ovat ratkaisuja lastensuojelutyön ongelmiin

Krista Lyyra, Maria Andersson ja Eliisa Roine ja kehittävät lapsi- ja perhepalveluja Porvoossa. Suunta on korjaavista palveluista varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn, jota tehdään muun muassa neuvoloissa. Ulla Mether

Ulla Mether

PORVOO|Eri arvioiden mukaan lastensuojelun sosiaalityötä leimaavat yksin tekemisen kulttuuri, ongelmakeskeisyys ja työntekijöiden kannalta riittämätön tuki ja ohjaus. Sosiaalityöntekijöiden vastuulla on liian paljon asiakkaita. Se kuormittaa ja lisää kustannuksia.

Yli 90 prosenttia lastensuojelun järjestäjistä arvioi viime vuonna Kuntaliiton kyselyssä, että tilanne on vaikeutunut entisestään. Varsinkin pääsy lasten mielenterveyspalveluihin on vaikeutunut ja se lisää lastensuojelun kuormaa.

Vs. palvelupäällikkö Krista Lyyran mukaan Porvoo on yksi niistä kunnista, joissa sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärä ylittää valtakunnallisen keskimäärän, 30 asiakasta per työntekijä. Porvoossa luku on 40 -50.

Lyyra korostaa, että vaikka lastensuojelun resursseista ollaan nyt huolestuneita, on Porvoon lastensuojelussa töissä asiantuntevia, pitkän kokemuksen omaavia ja kehittämishaluisia työntekijöitä, jotka eivät vain tyydy uupumaan työtaakkansa alle. Ensi syksynä kehittämistyö harppaa eteenpäin, kun Porvoossa ryhdytään kouluttamaan sosiaalityöntekijöitä systeemiseen työtapaan.

Koulutus liittyy valtakunnan tason linjauksiin, joita on tehty hallituksen kärkihankkeessa ja siihen pohjaavassa selvityksessä, jonka tarkoituksena on vähentää sosiaalityöntekijöiden työn kuormittavuutta.

Krista Lyyran mukaan panostus on melkoinen, kun varhaisen tuen ja lastensuojelun sosiaalityön henkilökunta käy läpi koulutuksen ja orientaatiojaksot.

Eivätkä muutokset lasten ja perheiden palveluissa tähän lopu. Taidetehtaalle syntyy lasten ja perheiden palveluiden talo, kun lapsiperheiden palvelut kootaan saman katon alle. Muuttolaatikoita pakataan piakkoin myös Rauhankadun neuvolassa.

Muutoksilla lisätään kaivattua lapsi- ja perhelähtöisyyttä lapsiperheiden asiakastyöhön. Tätä on penännyt myös sosiaali- ja terveysministeriön ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja, jonka raportti lastensuojelun uudistuksesta valmistuu vuoden lopussa.

Muutosesityksiä Kananoja toi esiin jo väliraportissaan, joka valmistui maaliskuussa.

Kananoja nosti esimerkiksi esiin Hackneyn mallin, systeemisen työotteen, joka on kehitetty itä-Lontoon Hackneyssä. Sen keskeisiä tavoitteita ovat lastensuojelutyön hallinnollisten vaatimusten ja keskitetyn kontrollin vähentäminen ja siirtyminen ongelmakeskeisyydestä lapsen, perheen ja lähiyhteisön vahvuuksien ja voimavarojen etsintään. Lasta tai perhettä ei nähdä ongelmana, vaan osana systeemiä.

Sosiaali- ja terveysministeri Annika Saarikko kehui Kananojan väliraportin julkistamisen yhteydessä Hackneyn mallia ja piikitteli sosiaalityön kontrollikeskeisyyttä ja valvontaa blogikirjoituksessaan, joka oli otsikoitu: Perhe ei tarvitse päältä katsojia tai arviointia – perhe tarvitsee käytännön apua.

Sijaispooli ei saa ymmärrystä.

Krista Lyyra huomauttaa, että arvioinnin merkitys on ehkä korostunut liikaakin perheiden kanssa tehtävässä työssä, kun on haluttu lakiin kirjoittamalla turvata asiakkaiden oikeus kunnolliseen arvioon omasta tilanteestaan.

Jos Kananojan ehdotukset toteutuvat, saavat perheet jatkossa nykyistä enemmän kotiapua arjen tilanteisiin jo kauan ennen ongelmien kärjistymistä.

Lapsi- ja perhepalvelujen palvelujohtaja Maria Andersson korostaa, että tällainen resurssien lisäys vaatii niin rahaa kuin selkeän ohjeistuksen ministeriöltä, ettei jokainen kunta – jatkossa maakunta – sorvaa käyttöön omaa toimintamalliaan.

Moni saa jo nyt apua varhaisen tuen sosiaalityöstä ja lastensuojelusta, lisää Andersson.

Jatkossa avun pitäisi tavoittaa yhä useamman, kun työtehtävien painopiste siirtyy yhä enemmän raskaista, korjaavista toimista varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevien toimien piiriin.

Kotiavun lisääminen, systeemiseen työtapaan siirtyminen ja sosiaalityöntekijän tukeminen moniammatillisia tiimejä perustamalla ovat ehdotuksia, joita Krista Lyyran mielestä kannattaa viedä eteenpäin. Sen sijaan Aulikki Kananojan selvityksessään ehdottama sijaispooli ei saa Lyyralta ymmärrystä.

–Emme aina löydä päteviä henkilöitä vakituisiinkaan työsuhteisiin. Ei meillä ole olemassa mitään reserviä, joista työpooli voisi koostua. Keitä nämä henkilöt olisivat, jotka siihen liittyisivät?

Keikkatyötä tekevä sosiaalityöntekijä joutuisi hyppäämään jatkuvasti uusiin tilanteisiin, joten hänen täytyisi olla kova ammattilainen. Jo vakituisten sosiaalityöntekijöiden pätevyysvaatimukset ovat kovat.

Maria Andersson pitää mentorointia yhtenä hyvänä kuormitusta vähentävänä tekijänä. Kokeneen kollegan tuki on hyvä apu varsinkin uutena tehtävässä aloittavalle sosiaalityöntekijälle.

Lasten ja perheiden talo

Porvoon sosiaali- ja terveystoimen lapsi- ja perhepalveluissa työskentelee noin 130 ihmistä.

Jatkossa palvelut saa saman katon alta, kun perheneuvola ja osa lastenneuvoloista muuttaa Taidetehtaalle.

Toiminnan organisointi liittyy valtakunnalliseen kehitystyöhön, jossa mennään kohti moniammatillista asiakastyötä ja perhekeskuksia.

Porvoossa ensimmäinen useiden eri sektoreiden perhekeskus avattiin maaliskuun alussa Gammelbackassa.

Perhekeskus voi myös olla verkosto, eikä aina tarkoita palvelujen asettumista fyysisesti samaan osoitteeseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Luetuimmat

Näytä lisää

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.