Talot kertovat: Linnamäen vedenottamo syrjäytti vuosisataisen ämpäriperinteen

Vanhojen seinien sisäpuolelle kätkeytyy lukemattomia tarinoita. Talot kertovat -sarjassa lähdetään aikamatkalle menneisyyteen.

Nykyinen puhdistuslaitos valmistui 1934, kymmenen vuotta aiemmin rakennetun vanhan laitoksen ympärille. Porvoon museo

Inka Töyrylä

Linnamäen vanha vedenottamo on peitetty ulkopuolelta graffitein. Sisällä on nuorisopalveluiden vuokraamia treenitiloja paikallisille bändeille. Bändikämppänä paikka tunnetaankin.

Vuosina 1923–1982 rakennus kuitenkin toimi kaupungin päävedenottamona. Parhaimmillaan siellä tehtiin töitä kolmessa vuorossa vuorokauden ympäri. Nykyisissä bänditiloissa sijaitsi Porvoon veden toimisto.

– Linnamäen vedenottamo on yhä vieläkin meille tärkeä varavesilaitos. Valitettavasti rakennus ei ole arvoisessaan kunnossa. Ilkivalta on ollut ongelma, ikkunoitakin on rikottu, Porvoon veden toimitusjohtaja Elina Antila sanoo.

Antilan mielestä rakennus on hieno. Sen vanhin osa on peräisin vuodelta 1923.

– Se on historiallinen rakennus historiallisessa ympäristössä. Sisällä on yhä UV-desinfiointilaite, vedenlaadun on line -seurantaa sekä paikallisvalvomo. Paikalla käydään päivittäin.

Historia on yhä läsnä, vaikkei graffitien peittämistä seinistä ensimmäisenä tule menneet ajat mieleen.

– Alakerrassa on ihania vanhoja ikkunoita. Seinillä on vanhoja käsin piirrettyjä prosessikaavioita, ne ovat kuin taideteoksia, Antila sanoo.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Linnamäen vedenottamo on yhä tärkeä varavesilähde. Nykyasussaan se ei ole enää kovin kaunis. Outi Paappanen

Puhdas vesi ei ollut Porvoossa itsestäänselvyys vielä 1900-luvun taitteessakaan. Lukemattomat epidemiat runtelivatkin kaupunkia useaan otteeseen nimenomaan veden vuoksi.

Kolera ja lavantauti olivat tauteja, joita oli syytäkin pelätä. Esimerkiksi 1849 noin sata porvoolaista kuoli koleraan. Myöhemmin tunnetuksi tulleen kuvanveistäjä Ville Vallgrenin isä, kaupunginlääkäri Georg Wallgren teki kaikkensa taistellakseen Porvoossa koleraa vastaan. Vaan eipä se auttanut. Kolerasta kärsivät erityisesti köyhät, jotka asuivat ahtaasti ja käyttivät likaista vettä.

Koleran ja lavantaudin lisäksi saastuneen juomaveden välityksellä levisivät myös punatauti ja erilaiset ripulitaudit.

Viemäriverkostojakaan ei ollut. Sadevedet virtasivat läpi kaupungin ojissa ja samoihin ojiin johdettiin myös jätevedet. Kodeissa syntyvät jätteet heitettiin tunkiolle pihan perälle tai nurkan taakse ja sateen mukana jätevedet valuivat kellareihin, ojiin, lähivesiin – ja kaivoihin.

1800-luvulla kaupungissa oli kaivoja talojen omilla pihoilla ja lisäksi useita yleisiä kaivoja. Talousvettä haettiin myös Porvoonjoesta.

Porvoon veden 90-vuotishistoriikki kertoo, että 1880-luvulla todettiin vain neljässä yleisessä kaivossa kahdestatoista veden laadun olleen edes tyydyttävää

Talousvesipulan lisäksi suurta huolta aiheutti puutalovaltaisen kaupungin palojen torjuminen.

1600-luvun lopulta asti Porvoossa oli ollut vallalla palojärjestys, jonka mukaan varakkaampien kaupunkilaisten oli pidettävä taloissaan tulipalon varalta nahkaämpäreitä. Köyhemmistä taloista ämpäri tuli löytyä kolme talon ryhmissä. Kun vesijohtoja ja paloposteja ei ollut, oli ämpäri tärkein sammutusväline ja tulipalon sattuessa järjestettiin ämpäriketju joelta palopaikalle. Eihän se tehokas keino ollut.

Kaupungin läpi kulkevasta vesijohdosta oli keskusteltu jo vuosikausia. 1891 jouduttiin sulkemaan kolme yleistä kaivoa, sillä niiden katsottiin olevan vaaraksi terveydelle.

Vesilaitoksen perustaminen alkoi konkretisoitua vasta, kun Hämeenlinnaan ja Lahteen valmistui omat vesilaitokset 1910. Siellä oli tehty jo aiemmin laajoja pohjavesitutkimuksia, joissa pohjavesi oli havaittu paljon muuta vettä paremmaksi ja puhtaammaksi.

Porvoossa löydettiin sopiva pohjavesialue Kaupunginhaasta, puolentoista kilometrin päästä keskustasta itään.

Sitten tarvittiin vesitorni. Sellainen valmistui nopeassa tahdissa nykyisen Linnankoskenkadun päähän 1912. Urakka oli nykyisen YIT:n ensimmäinen Suomessa.

Vihdoin tammikuussa 1913 porvoolaiset saivat lukea Uusimaasta, että kaupungissa käynnistyy kunnallinen vedenjakelu. Se oli juhlava hetki niissä talouksissa, joissa vesiputki oli ja vettä saatiin ensimmäistä kertaa kotihanasta.

Kaikilla ei ollut kuitenkaan mahdollisuutta liittyä vesijohtoverkostoon. Vanhan kaupungin kallioisille alueille järjestettiinkin vesiposteja, joista asukkaat saivat hakea maksua vastaan hyvälaatuista pohjavesivettä omalla avaimella. Avainta ei saanut lainata muille ja jos vesipostin jätti valumaan, voitiin siitä rankaista kieltämällä vedenotto kokonaan.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Linnamäen ensimmäinen puhdistamo valmistui 1923. Se oli pikkuinen mökki, jossa oli keltaiseksi vernissattu ovi. Siitä muutaman metrin päässä oli kahdeksan metriä syvä ja halkaisijaltaan kaksi metriä leveä kaivo, jonka olemassaolosta kertoi vain salvalla lukittu kansi maassa. Porvoon vesi

Aluksi vesijohto oli niin harvinainen, että 400-kuutioiseen vesitorniin pumpattu vesi riitti koko viikoksi. Nopeasti kävi kuitenkin selväksi, ettei Kaupunginhaan antoisuus riittänyt kasvavaan kulutukseen ja vesitornikin jäi pieneksi.

Pikku Linnamäeltä löytyi hyvä pohjavesialue ja uusi vedenottolaitos valmistui sinne tammikuussa 1923. Se oli aluksi vaatimaton, pieni ja jyrkkäkattoinen, rapattu kivirakennus, jonka ovi oli vernissattu keltaiseksi. Sisällä rakennus näytti muodostuvan yhdestä huoneesta, jossa oli kaakeliuuni. Suurimman osan rakennuksesta muodosti kuitenkin koneosa, johon kuljettiin portaikon kautta.

Muutaman metrin päässä rakennuksesta oli huomaamaton kaivo. Vain salvalla suljettu kansi maassa kertoi sen olemassaolosta.

Vesijohtoverkostoa laajennettiin vauhdilla. 1930-luvun vaihteessa vallinneen työttömyyden aikaan Porvoossa rakennettiin vesijohtoja hätäaputyönä. Mutta vaikka vesi tuli hanasta yhä useammassa talossa, pitivät vanhat tavat pitkään pintansa. Esimerkiksi pyykit pestiin kesäisin joen rannassa vielä 30-luvullakin.

Näihin aikoihin vesijohtoveteen liittyneet ongelmatkin alkoivat lisääntyä. Linnamäen vedessä oli runsaasti rautaa ja tilanne oli pahentunut vuosien saatossa. Pahimmillaan yön yli seissyt vesi ryöppysi koteihin tumman oluen värisenä. Vedessä oli niin paljon hiilihappoa, että sen pelättiin syövyttävän putket puhki.

Tarvittiin uusia puhdistus- ja vedenkäsittelymenetelmiä. Linnamäen pikkuinen mökki kasvoi 1934 moderniksi laitokseksi, jossa voitiin muun muassa ilmastaa hiilihappopitoista raakavettä suihkuttamalla sitä vedenkäsittelyhuoneessa ilmaan. Käytössä oli myös erityinen saostusallas, pikasuodatin ja monia muita puhdistuskeinoja. Vihdoin kaupunkilaiset saivat laadukasta, raikasta ja raudatonta vettä, josta liika hiilihappokin oli saatu pois.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Linnamäen vedenottamo 1934. Porvoon museo

Verkosto kasvoi, putkisto vanheni. Vedenottamo kävi ylikierroksilla eikä pystynyt enää yksin vastaamaan kaupungin tarpeeseen.

Mitä enemmän aikaa kului, sitä suuremmiksi ongelmat kasvoivat. Muun muassa aluesairaalassa hanasta otettu vesi räjäytti laboratorion tislauslaitteet korkean rautapitoisuutensa vuoksi.

Linnamäki sai tuekseen vedenottamot Norikeen ja Saksalaan, sitten muitakin.

– Nykyisin Linnamäki on varavesilaitos, jota käytetään, jos jollain toisella laitoksella tulee jokin häiriö tai huoltotilanne. Kaupungin päävesilaitokset ovat Sannaisissa ja Saksalassa, Elina Antila kertoo.

Saksalan laitokselle suunnitellaan parhaillaan laajennusta. Jatkossa Linnamäen vedet johdetaan sinne käsiteltäväksi.

– Linnamäellä ei ole tällä hetkellä muuta veden käsittelyä kuin desinfiointi. Historiallisen ympäristön vuoksi sitä olisi vaikea laajentaa muuta käsittelyä varten. Täysin tarpeettomaksi se ei jää jatkossakaan, sinne jää yhä joitakin toimintojamme, Antila kertoo.

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.