Talot kertovat: Porvoon postitalosta tuli olympiasankarin leipomo

Vanhojen seinien sisäpuolelle kätkeytyy lukemattomia tarinoita. Talot kertovat -sarjassa lähdetään aikamatkalle menneisyyteen.

Inka Töyrylä

Runeberginkadun kaunis tornitalo muistetaan yhä katutasossa sijainneesta Lindforsin leipomosta, mutta alun perin siinä oli postikonttori.

– Talo lienee valmistunut 1907 ja se on suunnitellut John Settergren, jonka käsialaa on myös korttelin vastakkaisella laidalla Jokikadulla sijaitseva vanha sähkölaitoksen talo. Ne ovat tyyliltäänkin vähän samanlaisia, kertoo museolehtori Hannele Tenhovuori.

Varmaa tietoa talon ensimmäisestä omistajasta ei ole, mutta se tiedetään, että Porvoon postikonttori muutti taloon heti sen valmistuttua.

– Tuolloin talon osoite oli vielä Uusi Kirkkokatu 34. Kadun varrelle oli suunniteltu uuden suomenkielisen kirkon rakentamista. Kun suunnitelmista luovuttiin, katu nimettiin uudelleen paikallisen merkkihenkilön mukaan, Tenhovuori kertoo.

Jostain syystä postikonttori ei ollut tätä aikaisemmin viihtynyt missään pitkään. Se oli muuttanut lukuisia kertoja ainakin kahdeksasta eri osoitteesta aina seuraavaan.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Uusi postikonttori kuvattuna viime vuosisadan alussa. Katutason kaari-ikkunat ja viereinen komea portti ovat saaneet väistyä nykyajan tieltä. Porvoon museo

Porvoon sijainti Vanhan Kuninkaantien – valtakunnallisen postireitin – varrella on ollut kaupungille monin tavoin otollinen. Porvoon ensimmäinen oma postikonttori perustettiinkin ensimmäisten joukossa 1638. Aluksi postia hoiti postimestari, joku kaupungin porvareista, joka hoiti pestiä omassa kodissaan.

Tavallisten ihmisten lähettämät kirjemäärät olivat kuitenkin pitkään pieniä. Kirjemaksu oli kallis ja luku- ja kirjoitustaito olematonta.

1850-luvulta alkaen posti kulki kaupunkiin jo kolmesti viikossa hevoskyydillä, mutta 1874 valmistuneen rautatien myötä postia alettiin saada päivittäin.

Myös yksityiset yrittäjät pyrkivät apajille. Höyrylaiva Runeberg kuljetti Porvoon ja Helsingin välillä 1800-luvun loppuvuosina 6000–7000 kirjettä ja pakettia purjehduskauden aikana.

Uuden postikonttorin valmistuttua Porvoon keskustaan kirjemäärät olivat jo kasvaneet reilusti. Yhä useampi kaupunkilainen oli oppinut lukemaan ja kirje oli helpoin keino pitää yhteyttä kaukana asuviin sukulaisiin.

Porvoolainen WSOY oli kasvanut Pohjoismaiden suurimmaksi kustantamoksi ja sen vuotuiset postimaksut ylittivät 700 000 markkaa. Myös aikakauslehtitilaukset alkoivat työllistää postia. Etenkin 1922 jälkeen yhä useampaan porvoolaiskotiin tilattiin uusi Kotiliesi-lehti.

Postitoiminnan kasvaessa henkilökuntaakin tarvittiin lisää. E.J. Karhusen Postinhoitajakohtaloita-kirjassa kerrotaan Runeberginkadun konttorissa työskennelleen 1910 postinhoitaja, ekspeditööri ja ekspeditöörin apulainen. Vuonna 1926 talossa työskenteli konttorinhoitaja, kaksi ekspeditööriä, kaksi ensikirjuria, neljä kirjuria, toimistoapulainen ja kymmenen postiljoonia.

– Postikonttori muutti Runeberginkadulta pois 1928, kun sen ensimmäinen oma rakennus valmistui Raatihuoneenkadun varteen, Tenhovuori kertoo.

Komeaan postikonttoriinsa tottuneet kaupunkilaiset olivat hämmästyneitä. Vaatimatonta hirsirakennusta pidettiin rumana, suorastaan kammottavana. Sitä sanottiin hirsiladoksi. Tuo konttori purettiinkin jo 1953 jälleen uuden tieltä.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Runeberginkatu 34:n talo on nähnyt paljon. Sota-aikana syttyi tulipalokin, josta on yhä muistona hiiltyneitä kattohirsiä. Outi Paappanen

Runeberginkadulla alkoi uusi aikakausi. Lennart Brunberg oli juuri ostanut nimiinsä perinteikkään porvoolaisen Lindforsin makeistehtaan. Arthur Lindfors osti Runeberginkadun kiinteistön ja laittoi takapihalle leipomon. Myymälä avautui kadun puolelle.

– Leipomo on yhä jäljellä. Näkyvissä on yhä toisen kerroksen ovi, jo on nostettu sisälle nosturilla jauhoja. Välikaton kautta ne saatiin annosteltua alas leipomoon, kertoo kiinteistön omistavan perheyrityksen toimitusjohtaja Anton Frankenhaeuser.

Nykyisin vanhassa leipomossa on ravintola Zum Beispielin suurtalouskeittiö, missä leivotaan joka aamu ravintolaan tuoretta leipää. Lisäksi rakennuksessa toimii tilausravintola Piilo, jossa järjestetään muun muassa kokkikursseja.

Leipuri Lindfors oli myös painija ja olympiavoittaja.

– Pitää olla iso mies, että jaksaa kannella jauhopusseja, Frankenhaeuser naurahtaa.

Porvoossa koettiin suuri kansanjuhla 1920, kun peräti neljä porvoolaista oli edustamassa maataan Antwerpenissa itsenäisen Suomen ensimmäisessä olympiajoukkueessa. Arthur Lindfors toi kotiin hopeaa. Toinen painija ja leipuri Adolf Lindfors voitti kultaa ja maastojuoksija Heikki Liimatainen – leipuri hänkin – juoksi joukkuekultaa ja henkilökohtaisen pronssin. Moukarinheittäjä Johan Pettersson sijoittui kuudenneksi.

Juhlan aihetta oli siinäkin, että pelkästään Porvoon mitalisaldo oli suurempi kuin monen valtion.

Neljä vuotta myöhemmin Arthur Lindfors paini hopealle vielä Pariisin olympialaisissakin.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Sisäpihan leipomo on nykyisin ravintola Zum Beispielin käytössä. Ennen suuret jauhosäkit nostettiin suoraan yläkertaan, josta jauhot annosteltiin välikaton läpi leipomoon. Outi Paappanen

Lindfors oli ehtiväinen mies. Milloin häntä ei tavannut painimatolta tai leipomostaan, oli hän hoitamassa Suomen painiliiton johtotehtäviä tai tuomaroimassa painiotteluita. Lisäksi hän toimi Porvoon Akilleksen puheenjohtajana, Porvoon kaupunginvaltuustossa sekä leipomoalan järjestötehtävissä.

Frankenhaeuserin isovanhemmat Brita ja Birger Weckström ostivat kiinteistön Lindforsilta, kun tämä muutti Ruotsiin. Suositun leipomon toiminta kuitenkin jatkui talossa vielä vuosikymmeniä.

Leipuri-lehti uutisoi 1969 porvoolaisen Arthur Lindfors Oy:n Supermarket Bomanin avajaisiin toimittamasta kakusta: "Pituutta kolmikerroksisella kakulla oli 1,8 metriä, leveyttä ja korkeutta metri. Kakku painoi 280 kiloa ja siihen meni 960 munaa, 33 kiloa sokeria, 40 kiloa jauhoja ja 64 kiloa hilloa."

– 1980-luvun lopulla kävimme koulupäivisin usein ostamassa kymmenen munkkia markalla. Sisäpiha oli täynnä Lindforsin keltaisia Ford Transit -pakettiautoja, joilla ajettiin vastaleivottuja tuotteita kauppoihin, Frankenhaeuser muistelee.

Lindforsin leipomon jälkeen tiloissa toimi vielä Bagar Café. Nykyisen tatuointiliikkeen pullakranssiovenkahva muistuttaa leipomohistoriasta vielä tänäänkin

Juttu jatkuu kuvan alla.

Hamari auditorium furniture solutions -yrityks en tiloissa toimi aikanaan muun muassa Itä-Uudenmaan Osuuspankki. Outi Paappanen

Talossa on aina ollut toimistotiloja. Nykyisen Hamari auditorium furniture solutions -yrityksen tiloissa toimi aikanaan muun muassa Itä-Uudenmaan Osuuspankki.

1994 tehtiin laaja remontti, jolloin osa toimistotiloista palautettiin asunnoiksi. Noin neljän metrin huonekorkeus tuo valoa ja avaruutta. Esimerkiksi kaunis torni on asuinkäytössä.

– Alkuperäiset asunnot olivat todella isoja, joten avain alkuperäiseen muotoonsa asuntoja ei toimistokäytöstä palautettu, Frankenhaeuser kertoo.

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.