Talot kertovat: Omalaatuinen Näse-Jutte oli äkkipikainen, mutta hyväsydäminen

Vanhojen seinien sisälle kätkeytyy lukemattomia tarinoita.

Inka Töyrylä

Lähes kaupungin paraatipaikalla seisova Näsin kartano on taas tyhjillään. Parina viime kesänä se on toiminut kävijöiden rakastamana galleriana, nyt vuorossa on ikkunaremontti. Marraskuuksi kartano on jälleen alustavasti varattu näyttelytoimintaa varten.

Ensimmäinen kirjallinen maininta Näsin tilasta on vuodelta 1421. Keskiajalla Näsin kartano oli yksi Itä-Uudenmaan suurimmista.

– Kuningas Kustaa Vaasa yöpyi kartanossa Porvoon visiitillään 1555, kun Gammelgårdissa sijainnut kuninkaankartano oli niin huonossa kunnossa, ettei hän halunnut siellä yöpyä, Porvoon museon museolehtori Hannele Tenhovuori kertoo.

 Tiedetään, että kartanon vanha päärakennus poltettiin isonvihan aikana vuonna 1708, mutta mitä sitten tapahtui, on hieman hämärän peitossa.

Nykyisen kartanon alkuperäisiä piirustuksia tai muutakaan kirjallista materiaalia rakennusajankohdasta ei ole säilynyt.

– Päärakennus on hienoinen mysteeri. On arveltu, että se lienee kartanon tunnetuimman asukkaan, Johan Holmin eli Näse-Jutten 1800-luvun alkupuolella rakentama, mutta toisaalta se on niin "vanhanaikainen" että voisi olla 1700-luvulta, Tenhovuori kertoo.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Näsin kartano on ennallaan, mutta muutoin jokimaisema on hieman muuttunut.

Näse-Jutten tiedetään olleen itsepintainen ja jääräpäinen mies. Olisiko hän kiusallaankin – peräti mielenilmaisuna – rakennuttanut Venäjän vallan aikana kartanon, joka näyttää tyypilliseltä ruotsalaisen aikakauden kustavilaiselta rakennukselta?

Vai kunnostiko hän vain sittenkin vanhan, ränsistyneen rakennuksen nykyaikaisilla kuoseilla? Vanhat tapettilöydökset, muutamat ikkunat ja sisältä löytynyt kattomaalaus viittaavat 1830-lukuun.

Arvoitus tuskin selviää ikinä. Näse-Jutte on saattanut tehdä mitä vain.

Näse-Jutte oli vanhassa kaupungissa Holmin taloa isännöineen kauppias Johan Holmin poika ja isänsä kaima.

– Näse-Jutte oli ihan pieni vauva, kun hänen isänsä kuoli mätäkuumeeseen. Olisiko tässä menetyksessä syy miehen luonteeseen, Tenhovuori pohtii.

Kun Näse-Jutten äitikin kuoli, sai hän Näsin kartanon perinnöksi 1813. Hän muutti sinne perheineen asumaan kuitenkin vasta 1830.

Näse-Jutte ei halunnut tuhlata rahaa edes kenkiin vaan kulki tuohivirsuissa. Hän sanoi tuohen olevan köyhän miehen nahkaa.

– Näse-Jutte oli Holmin suvusta ensimmäinen, joka koskaan asui kartanossa, vaikka se oli tullut suvun haltuun jo 1700-luvulla, Tenhovuori kertoo.

Jutte oli toiminut aiemmin kaupungin oikeusraatimiehenä, mutta nyt hän keskittyi täysin liiketoimintaan sekä maanviljelyyn. Hän oli rikas kuin peikko, mutta äärimmäisen saita. Kerrotaan, että Näse-Jutte ei halunnut tuhlata rahaa edes kenkiin vaan kulki tuohivirsuissa. Hän sanoi tuohen olevan köyhän miehen nahkaa.

Jutte oli kovin mieltynyt kiviaitoihin. Vuosien saatossa hän rakennutti tilustensa ympärille peräti 15 kilometriä kiviaitaa ja kivipengerryksiä.

– Aidattavaa riitti, tila oli suuri. Sekä Johannisberg että Hornhattula kuuluviat Näsin kartanoon, Tenhovuori kertoo.

Piheys tuli ilmi myös kiviharrastuksessa. Näse-Jutte ei tuhlannut ruutia kivien lohkomiseen, vaan niihin hakattiin kesäisin käsipelillä reikiä. Talvella reiät täytettiin vedellä, joka jäätyessään halkaisi kiven.

Varallisuudesta Näse-Juten kitsaus ei ollut kiinni. Hän omisti yhdeksän velatonta maatilaa ja kuusi kaupunkitaloa.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Näse-Jutte rakensi tilustensa ympärille 15 kilometriä kiviaitaa ja kivipengerryksiä. Outi Paappanen

Äveriään, hiukan omalaatuisen miehen kerrotaan olleen äkkipikainen ja riitaisa. Jos jossain oli käynnissä hyvä rähinä, oli Näse-Juttekin mieluusti paikalla.

– Mutta oliko hän niin kiukkuinen? Kun kuulut kaupungin rikkaimpiin, niin tarinoita ja juoruja kaupungilla riittää, Tenhovuori pohtii.

Näse-Juten tiedetään nimittäin olleen pohjimmiltaan hyväsydäminenkin. Hän muun muassa vuokrasi hyvin edullisesti asuntoja vähävaraisille perheille eräästä omistamastaan talosta.

Näse-Jutte piti myös paljon lapsista ja eläimistä. Kun hän ajoi läpi kaupungin, juoksi hevosten vetämien kärryjen rinnalla suuri joukko sekä koiria että lapsia. Jälkimmäisille Jutte heitteli karamelleja.

Marta Hirnin Näse-Jutte -kirjassa kuvaillaan miehen eläinrakkautta. Kun koirapopulaation kurissa pitämiseksi kaupungissa oli pakko tappaa koiranpentuja, piti se tehdä Näse-Juttelta salaa.

Kerran Näsin kartanossa sattui koirien vuoksi erikoinen episodi. Borgå Tidning uutisoi 18.2.1847 harvinaisesta tapahtumasta, kun kaksi suurta sutta jahtasi Näsin tilalla koiria suoraan avonaisesta ovesta kartanoon sisälle. Tällöin Näse-Jutte ei tuntenut armoa.

Näse-Juten kuoltua 1866 hänen poikansa Carl Magnus peri kartanon. Tuolloin kartanoon kuului muun muassa erillinen sivurakennus pakaritupineen ja asuinhuoneineen, kaksi suurta holvattua kivikellaria, kaksi suurta kaksikerroksista makasiinirakennusta, kaksikerroksinen lato, isompi ja pienempi vaunuliiteri, lampola, talli, uudempi ja vanhempi navetta, kolme riihtä, sepän paja, pesutupa, työväen asuinrakennus, erilaisia varastorakennuksia, 14 heinälatoa...

– Mieleeni on jäänyt tarina, jonka mukaan Näse-Jutte oli säästäväinen loppuun asti. Kuolinvuoteellaan maatessaan hän halusi antaa vielä viimeisiä ohjeita. Paikalle tullut kirjuri otti laatikosta kynän ja paperia. Tämän nähtyään Näse-Jutte tokaisi ”Ta int´så myky papper” eli älä ota niin paljon paperia, Tenhovuori kertoo.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Carl Magnus Holm oli kartanon viimeinen yksityinen omistaja. Kaupungin pormestarina toiminut mies vaikutti olleen hiukan eri maata kuin isänsä.

– Muun muassa Ville Vallgrenin kuvailujen mukaan hän oli varsin lupsakka mies, joka viihtyi sosiaalisen elämän keskellä, Tenhovuori kertoo.

 Vasta kun Carl Magnus Holm kuoli, saattoi kaupunki vihdoin lunastaa vuosisatoja himoitsemansa alueet. Näsi siirtyi kaupungin omistukseen 1883 ja kaupunkialueeseen se liitettiin 1927. Näsin kartanoa on vuokrattu vuoroin asuin-, toimisto- ja galleriakäyttöön.

Kartanon huonejako on säilynyt lähes samanlaisena Näse-Juten ajoista saakka. Ikkunoista avautuu ehkä kaupungin hienoin maisema.

Mielikuvitus kuljettaa salista förmaakiin eli seurusteluhuoneeseen – jonka katossa on yhä jäljellä 1800-luvun alkupuoliskolle ajoitettu kattomaalaus – tai toiseen suuntaan herrainhuoneeseen. Jäljellä on myös vanhoja koristeellisia ikkunan heloja, erikoisia ovien lukkoja ja kahvoja sekä hienoja ikkunalistoja.

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.