Punaisesta bussista saa ostaa höyryäviä lihiksiä – Sari Syrjäkarin kahvilaunelma sai pyörät alleen

Toisinaan haaveet ottavat toteutuessaan hieman erilaisen muodon, kuin on alunperin ajatellut. Porvoolainen Sari Syrjäkari haaveili omasta kahvilasta mummolan punaruudullisin verhoin ja pelargonioin, mutta ajatus kiinteästä paikasta sitovin aukioloajoin ei tuntunut omalta.

Vuonna 2017 Sipoon kunnan vanhasta kirjastoautosta järjestettiin tarjouskilpailu ja Syrjäkari päätti osallistua sen syvällisemmin asiaa miettimättä. Tarjous ylitti yhdeksällä eurolla toiseksi jääneen tarjouksen ja nyt Syrjäkari myy hodareita, lihiksiä, kahvia ja muita pikkulämpimiä vanhan bussin takaikkunasta.

Bussi on mallia Volvo B9M ja vuosimalli on 1986. Kilometrejä on mittarissa reilut 345 000.

– Bussi on seissyt katoksen alla ja sitä on huollettu. Kirjastoautona sitä on varmasti pidetty paremmin kuin vaikka bändibussina, Syrjäkari naurahtaa.

Pelkällä käden heilautuksella ei vanhasta kirjastoautosta toki tehdä liikkuvaa grillikioskia. Autoon on pitänyt tehdä muutoksia ja sitä onkin rakennettu kuin "Iisakin kirkkoa". Kioskitoiminta pääsi alkamaan vasta tänä vuonna.

Hankaliksi ovat osoittautuneet esimerkiksi myyntitiskin seisontataso sekä virtalähteenä toimiva 7,5 kWh aggregaatti, joka on liitetty auton polttoainesyöttöön. Aggregaatista on meluhaittaa, mutta ongelmat eivät rajoittuneet tähän.

– Juhannuksena aggregaatti kyykkäsi, kun kahvinkeitin oli päällä. Siinä meni sähköt. Kävi ilmi, että aggregaatti kävi tyhjäkäynnillä. Hollolan Sähköautomatiikka lisäsi aggregaattiin kierroksia ja nyt se pysyy päällä, vaikka kuormittaakin vähän enemmän, Syrjäkari.

Sari Syrjäkari työskenteli 80-luvulla kauppakoulun jälkeen Frysarin kioskissa, joka vaikutti vuosikymmenet Kirkkokadulla ja jonka kuuluisa sinappi tunnettiin Turussa saakka. Kioskibussin nimi, SySari, kunnioittaa entisen työnantajan muistoa.

Ennen hampurilaisketjujen ja lukuisten pitsayrittäjien saapumista kilpailijoita oli Porvoon keskustassa vähän.

– Lihiksiä meni perjantain ja sunnuntain välillä 1 700 kappaletta. Jonoa oli luukulle puoli seitsemästä aamun tunneille saakka, Syrjäkari muistelee.

Tänä päivänä pikaruokapaikat huomioivat erilaiset asiakasryhmät ruokavalioineen ja mieltymyksineen, mutta samalla perinteiset höyrynakit ja lihapiirakat ansaitsevat Syrjäkarin mielestä edelleen paikkansa suomalaisessa pikaruokakulttuurissa.

Sysarin ruokalistaa voi kuvailla retroksi. Listalleen yrittäjä on ottanut muun muassa oman kestosuosikkinsa – lihapiirakan kinkulla, juustolla ja ananaksella. Sekin on muistuma 80-luvulta, jolloin niitä sai Sepon kioskista, vanhan Teboilin kulmalta.

Auton takaosassa sijaitsee kioskibussin sydän eli keittiö. Entisenä lentoemäntänä Syrjäkari on tottunut työskentelemään kompakteissa tiloissa. Vaikka on niitä reilusti pienempiäkin keittokomeroita nähty. Tänne mahtuvat kaksi jääkaappia, pakastinarkku, limukaappi, jäätelöallas sekä induktio- ja kaasuhellalevyt.

Syrjäkari höyryttää kaasuhellalla kokeeksi muutaman pitkän nakin. Sinappi ja ketsuppi ovat hänelle kunnia-asia. Mitään kilotavaraa täällä ei nakin tai lihiksen päälle pursoteta.