Elämän pyörässä seikkailua – Voitto Korhonen kirjoitti elämänkerran

Voitto Korhonen halusi kirjoittaa lapsille ja lapsenlapsille kertomuksen omasta elämästään. Elämän kokemuksesta ja asenteesta riittää kiinnostavaa luettavaa muillekin. Laura Heino

Laura Heino

Porvoossa vuodesta 1974 asunut invalidiaktiivi, entinen paralympiaurheilija, kansakoulun opettaja ja mediatyöläinen Voitto Korhonen, 79, on kirjoittanut kesällä ilmestyneen elämänkerran Seikkailu pyörillä.

– Halusin jättää lapsille ja lapsenlapsille muiston, millaista elämää sodan melskeissä ja sen jälkeen elettiin, Korhonen toteaa.

Korhosella diagnosoitiin vajaa kaksi vuotta sitten keuhkofibroosi, parantumaton tauti, jonka syytä ei tunneta. Elinajan odote on tällä hetkellä kaksi vuotta.

– Olen jo iltapuolen ukkoja. Elämänkaareni lyhenee radikaalisti. Siitä syntyi idea omista muistelmista.

Korhonen on kirjoittanut kansien väliin tarinan suurperheen kuopuksen sukuhistoriasta, kokemuksista sota-ajan lapsuudesta, opinnoista, työstä, harrastuksista ja aikuisena vammautumisesta. Media-alallakin uraa uurtanut mies on taittanut teoksen itse. Suurin osa valokuvistakin on hänen.

Oppilaskunnan tiedotussihteeriksi opettajaopintojensa aikana valittu nuori mies kiinnostui valokuvaamisesta jo opiskeluvuosinaan. Hän kehitti, teki valokuvia itse ja ryhtyi pian tekemään kuvallisia juttuja Kainuun Sanomiin ja hieman muihinkin lehtiin. Toimittajaura oli aluillaan. Kesätoimittajapesti aukesi Karjalan Maasta 1963. Ennen kutsua toimitussihteerin pestiin kyseisessä lehdessä Korhonen ehti toimia kansakoulun opettajan virassa.

Elämään on mahtunut onnea, mutta se on myös koetellut monin tavoin menetyksistä leijonankitaan. 1967 ollessaan alle kolmekymppinen Korhonen selkäydinvammautui liikennevahingossa.

– Se oli kova paikka nuorelle miehelle. Kirjassa kerron, mitä siitä seurasi ja miten siitä noustiin.

Elämän koettelemuksista huolimatta miehestä kumpuaa valoisuus, positiivisuus ja myönteinen asenne elämään. Monipuolinen työhistoria on säilyttänyt innostuneen mielen.

– Vammani on sellainen, että yläkroppa toimii. 1969 sain mielenkiintoisen työn Yhtyneissä Kuvalehdissä, 1972 WSOY:n tiedottajana Porvoossa ja 1979-80 Uusimaan toimitussihteerinä. Sen jälkeen alkoi paras työjaksoni Invalidiliitossa. Ensin minut kutsuttiin kansainvälisen vammaisten vuoden tiedottajaksi 1981 ja vuodesta 1983 tiedotus- ja julkaisuosaston päälliköksi ja järjestön lehtien päätoimittajaksi. Se oli kehittävää aikaa. Mielelläni annoin kokemukseni ja innostukseni maailmaan ja yleensä elämään, joka minulla opettajana ja toimittajana oli, välittyä työssäni. Ne 22 vuotta olivat hyvin rikasta aikaa.

Mies on ehtinyt olla myös luottamustehtävissä invalidiyhdistyksessä, vammaisneuvostossa sekä kaikkien vammais- ja terveysyhdistysten neuvottelukunnassa 10 vuotta puheenjohtajana.

Sosiaali- ja terveysalalla 1980-luku oli haastavaa aikaa.

– Järjestimme koulutuksia kaupungin ja maalaiskunnan työntekijöille ja luottamushenkilöille, koska päätösvalta siirtyi valtiolta kunnille. Apunani oli sihteeri Gunnel Björkstam, joka ruotsinsi pöytäkirjoja ja hoiti useita yhteyksiä.

Korhonen viettää tänä vuonna 18. eläkevuottaan. Hän on vaimonsa kanssa viihtynyt 18 talvea Espanjan Torreviejassa. Espanjassa mies on kirjoittanut muun muassa satakunta aikakauslehtijuttua sikäläisestä elämästä, historiikin suomalaisyhteisöstä ja Suomalaisen ev.lut.seurakunnan 30-vuotiskirjan. Lisäksi pariskunta vuokrasi Espanjassa suomalaisperheille vammaisille sopivia asuntoja. Toinen asunto oli pitkään myös Virossa.

– Sellaista pientä eläkeläisen aktiviteettia koko ajan ollut. Omien nettisivujen kautta välitimme tietoa. Oli palkitsevaa ja sosiaalisesti mielenkiintoista aikaa, että pystyi antamaan mahdollisuuksia ihmisille lähteä kotipihasta vähän kauemmas.

Vammaisurheilun parissa tehdyllä työllä Korhosella on merkittävä sija. Hän on ollut Suomen paralympiajoukkueiden tiedottajana neljissä suurissa kisoissa maailmalla. Torontossa 1976 mies myös edusti itse Suomea.

– 70-80 luvuilla kilpailin monessa lajissa, päälajini oli uinti. Voitin 66 SM-mitalia, joista noin kolmannes on kultaa, kolmannes hopeaa ja kolmannes pronssia.

Korhonen on lisäksi toimittanut Suomen ensimmäistä vammaisurheilulehteä, joka on näytillä muun muassa Suomen urheilumuseossa.

Korhonen oli myös 18 vuoden ajan vetäjänä Porvoon vammaismaratonissa, joka oli avoin kaikille vammasta ja liikkumistavasta riippumatta. Parhaimmillaan kisaajia oli 170. Korhosen siirryttyä sivuun, Porvoon Urheilijat ry isännöi pari kisaa.

– Siihen se jäi. Se oli harmittava takaisku. Moni on kaipaillut kisoja.

Yhden tähtihetkistään hän koki saadessaan nostattaa kipinän pyörätuolikelaukseen 15-vuotiaalle nuorelle miehelle nimeltään Leo-Pekka Tähti. Euran maratonilla 1998 hän tapasi Tähden, joka viehättyi paralympiaurheilijan kilpatuolista.

– Leo-Pekka oli mukana tavallisella tuolilla, minä mittojen mukaan Amerikassa tehdyllä kilpailutuolillani. Leo-Pekka katseli ihastuksissaan tuolia ja kysyin, haluatko kokeilla. Hän innostui heti, kokeili sitä ja silmät kirkastuivat entisestään.

Korhonen kutsui Tähden Porvoon maratonille, jossa tämä ajoi Korhosen tuolilla ajan 2.32,29.

– Ajattelin, että tästä kaverista tulee jokin. Kutsuin hänet kotiini ja annoin hänelle tuolini, jolla hän aloitti käynnistyvän kilpaurheilu-uransa.

Sittemmin Tähden isä teki pojalleen mittojen mukaisen tuolin, mutta jokin kipinä syntyi Korhosen tuolista.

Korhonen iloitsee vammaisurheilun nykyarvostuksesta ja näkyvyydestä tv:ssä. Tähdestä on tullut monien paralympia- ja MM-mitalisti sekä vuoden urheilija 2016.

– Olen tavattoman ylpeä, jos olen osaltani voinut vaikuttaa siihen, että hän lähti mukaan tähän liikkeeseen.

Korhonen on eno tai setä 33 lapselle. Hän iloitsee, miten he ovat valmistuneet ammatteihin, kouluttautuneet ja sijoittuneet elämässään hyvin.

– Olen saanut paljon. Toivottavasti olen voinut antaa jotain myös yhteiseksi hyväksi.

Rikkaalla elämänkokemuksella Korhonen katsoo hyvillä mielin kansien väliin päätynyttä tarinaansa.

– Tyytyväinen olen elämääni. Olkoonkin sitten, että se päättyy silloin, kun Luoja hyväksi näkee. Ei minulla valittamista ole. Tämä asenne auttaa minua. Se on suositeltava lähtökohta elämänasenteeksi. Kaikki olemme täällä vain käymässä. Emme jää tänne ikuisiksi ajoiksi.

Kirjaa saa Porvoon Suomalaisesta Kirjakaupasta ja 20 e/kpl ottamalla yhteyttä voittoakseli@gmail.com tai puh. +358504631910.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.